Kesästä huolimatta en nimittäin aio pitää kuitenkaan lomaa taistelustani sairautta vastaan, en todellakaan. Vaikka kesä on haastavaa aikaa erilaisine aikatauluineen, ohjelmineen ja lisääntyvän oman vastuun osalta, aion imeä tänä vuonna kesäauringosta kaiken mahdollisen voiman ja energiani sairauteni peittoamiseen, enkä aio tämän asian suhteen jäädä laakereilleni lepäämään. Siitä muistuttamassa on myös kalenterissani seisova elokuinen hoitokokoukseni kesän päätteeksi.
Millaisia tavoitteita olen sitten sairauden päihittämisen osalta asettanut kesän ajaksi itselleni? Aivan ensiksi kesä tarjoaa minulle mahdollisuuksia harjoitella omaa vastuuta ruokailujen osalta yhä enemmän, ja tähän haasteeseen aion tarttua molemmin käsin! Jo heti tällä viikolla olen edennyt taas asiassa aimoharppauksin hoidettuani yhtä lukuunottamatta kaikki lounaani itse. Ja voi niitä itsenäistymisen, eteenpäin menemisen ja onnistumisen tunnteita, mikä tästä on seurannut! Näitä hyviä tunteita aion ehdottomasti vaalia kesälläkin ottamalla ruokailujani yhä enemmän ja enemmän omalle vastuulleni.
Ruokahaasteisiin vastaamisen ja vastuunottamisen toivon myös johtavan painoni maltillisen nousun jatkumiseen myös kesän aikana. Sillä niin ahdistavalta kuin se kuulostaakin, anoreksiasta ei voi parantua ilman painon nousua, ja pikkuhiljaa alan myös itse hyväksyä tämän tosiasian. Painoni nousuun pyrin myös pitämällä pakkoliikkumisen aisoissa myös kesän aikana.
Liikkumisen osalta toivon myös saavuttavani siihen astetta rennomman, vapaamman ja joustavamman asenteen. Kerroinkin jo tanssiharrastukseni jättämisestä tauolle ainakin näin kesän ajaksi. Kesän aikana pyrin nauttimaan auringonpaisteesta ja siitä aidosta hyvänolon tunteesta, jota minun tämän hetkisiin voimiini nähden sopivan tasoinen liikunta tuottaa. Näin uskon olevani syksyllä entistä vahvempi, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin, pohtimaan, millaista liikuntaa haluan syksyllä ohjelmaani sovittaa.
Pakkoliikkumisen kitkemiseen minulla liittyy ehdottomasti myös rauhoittumisen ja rentoutumisen harjoittelu. Rauhoittumiseni on ollut pitkä pitkä matka, ja pitkälle olenkin päässyt vaikkapa viime kesään verrattuna, mutta matka on silti vielä kesken. Rauhoittumisessa minua on parhaiten auttanut sairauden ääneen vaientaminen sitä vastaan toimimimalla omaa tahtoa kuunnellen ja näin pakkojen vähittäinen poistuminen eläämäni ohjaamasta. Ja tällä tyylillä aion jatkaa!
Pakkoajatusten ja -toimintojen vähittäisen sammumisen myötä uskonkin pystyväni nauttimaan tulevasta kesästä paremmin kuin moneen vuoteen. Tavoitteenani onkin saada kesällä taas uusia elämyksiä ja kokemuksia, joita myöhemmin voi sitten muistella ilman anoreksiavarjoa. Vielä osittain sairaille ajatuksilleni en toki voi mitään, mutta annan niiden rajoittaa elämääni ja esimerkiksi ihmisten tapaamista ihan niin vähän kuin vain suinkin on mahdollista, jos ollenkaan.
Mitä sitten odotan tältä mahdollisimman anoreksiavapaalta kesältä, ja millaisia elämyksiä ja kokemksia on minulla odotettavissa tältä kesältä? Tietysti odotan kesältä sitä tavallista, eli aurinkoa, lämpöä ja valoisia öitä. Pimeästä en ole pitänyt koskaan, ja lämpöä olen oppinut sairauteni myötä arvostamaan yhä enemmän ja enemmän. Olen nimittäin aina ollut herkkä palelemaan, mutta sairaus on jäädyttänyt minut ajoittain ihan kaikkia sisäelimiäni myöten. Auringon nauttimisesta minulle tekee mahdollisen ihana pihamme, jossa tulevana kesänä aion grillailla, lueskella kirjaa terassin nojatuolissa ja kenties vähän maalaillakin.
Kaikkein eniten odotan kuitenkin kesältä minulle rakkaimpien ihmisten seuraa. Paras ystäväni viettää kesää täällä Helsingissä, samoin toinen vanha hyvä ystäväni on täällä pari viikkoa kesäkuussa. Myös siskoani toivon tapaavani useammassakin eri yhteydessä. Viimeistään elokuussa tapaan myös serkkujani ja isovanhempiani, sekä tätiäni ja muita sukulaisiani sukujuhlien merkeissä. Ja kerrankin voin sanoa todella odottavani näitä kaikkia ihmisten tapaamisia odottavaisen hyvillä mielin ilman stressiä, ahdistusta tai pelkoa!
Siskoni ja parhaan ystäväni kanssa minulla ei ole epäilystäkään, ettemmekö keksisi mukavaa tekemistä, sillä oikeastaan kaikki tekeminen tuntuu mukavalta heidän kanssaan. Luvassa on varmasti ainakin shoppailua, taidetta, puutarhan lumoa, elokuvia ja pieniä retkiä.
Perheeni kanssa luvassa on mahdollisesti myös minireissu Köpenhaminaan tai Tukholmaan, jota odotan myös kovasti. Lapsuudessani ja nuoruudessani ulkomaanreissut kuuluivat nimittäin olennaisena osana perheemme lomailuun ainakin lähes vuosittain. Sairauteni kiristäessä otettaan ja kuntoni laskiessa nämä matkammme piti jättää kuitenkin minun osaltani tauolle useiksi vuosiksi. Viime kesänä tein muutaman ihanan reissun Tallinnaan. Ja nyt tunnen vihdoin olevani valmis kenties jo yönylireissuunkin. Ja voi kuinka ihanalta se tuntuukaan, kun saan taas olla tässä kaikessa matkahulinassa mukana, kun olen päässyt anoreksian niskanpäälle! Tiedostaen reissuumme liittyvät vaaranpaikat aion siis niitä kuitenkaan liikaa pelkäämättä nauttia reissustamme, ja kaikesta mitä se tarjoaa, aivan kuten olen aina reissuistamme nauttinutkin. Ulkomaanreissumme lisäksi kesääni kuuluu mahdollisesti myös pienimuotoisempia reissuja Suomen sisällä, esimerkiksi äitini kanssa Porvooseen ja mahdollisesti perheeni kanssa mökille.
Kaikista näistä suunnitelmistani huolimatta en suostu aikatauluttamaan kesääni liian tarkasti, sillä koskaan ei voi tarkkaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja saattaa menettää paljon, jos sulkee itseltään pois kaikenlaiset ex tempore-ideat. Aion siis heittäytyä hetkeen, tarttua niihin tilaisuuksiin, joita kesä tarjoaa ja odottaa innolla, millaisia uusia mahdollisuuksia sillä on joka päivä minulle tarjottavana!
Miten sitten toivon tämän taisteluni ja kesäisen uudenlaisen ohjelman tuovan elämääni, millaisin eväin haluaisin lähteä kesän jälkeen taas kohti syksyn haasteita? Ensinnäkin syksyllä toivon omaavani astetta rennomman otteen. Tällä tarkoitan sekä ihan fyysistä rentoutumista että ylipäätään suhtautumista elämään, sen pieniin vastoinkäyisiin ja stressin aiheisiin.
Lisäksi toivon kesän aikana kaiken mukavan tekemisen ja minulle rakkaisiin ihmisiin tutustumisen lomassa tutustuvani myös siihen elämäni kaikkein tärkeimpään ihmiseen, eli itseeni. Tutustumalla itseeni paremmin, siihen ihanaan Idaan, joka sairauden alta alkaa kuoriutua, toivon oppivani itseni hyväksymistä ja näkemään itseni kauniina. Ja enemmänkin: aion opetella rakastamaan sitä oikeaa Idaa.
Kaiken mukavan tekemisen ja itseeni tutustumisen myötä toivon pikkuhiljaa myös saavani katkoja sairailta ajatuksiltani, jotka piinaavat minua yhä. Tämän myötä toivon saavani mahdollisuuden nauraa ja nauttia niistä kaikista kesän tuomista hyvistä asioista, sairaudestani huolimatta. Sanalla sanoen toivon saavani vihdoin tuntea itseni taas vapaaksi ja onnelliseksi. Ja tiedättekö mitä, ajoittaista aallonpohjista huolimatta, voin sanoakin olevani tuota tilaa päivä päivältä lähempänä!
Toivon myös teille rakkaat lukijani tulevan kesän tuovan teille rentoa, murheista vapaata kesää, rakkautta, ennen kaikkea siihen kaikkein tärkeimpään, eli itseenne, sekä onnentunnetta. Olette kaiken tämän ansainneet, ihan jokainen teistä.
Millaisia odotuksia, toiveita ja suunnitelmia Sinulla on kesäksi?
<3: Ida
Kuvat:
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdcj-Apt5dw43rqKD0uOgn7SH6S-LZB_w7ez4bDvtbMCcuuJTdut2UPBJiv-r_vMnYNtZrRJ8U8oYwopHezo6LQf8ZRGnD3UGWdKhbvsD5MCGujjOxc2vUe5UPNKSfdh7O5_MMIuybZRy9/s1600/140897__kesa_mansikat.jpg
http://1.bp.blogspot.com/-Yd9JtXX96xg/UOu59AJJQ1I/AAAAAAAAIGY/PnOHY9zKt8M/s1600/sunflower.jpg
http://www.eluova.fi/images/1595.jpg
http://www.esaimaa.fi/f/e/e0/big_Etsa_12691481.jpg
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYZVkhYm06Awnw-4HD346WqIl9wZ2mWk6VubYsvNejrd7QM2N76N19xSTFRPqJuKZl-s_ouCY0YzPZ2RI4kjXQeL9ATU259aajEbfYYQtpwyzA8RWdTxhp9Cy0NrTbyP9G-23WFRNt7vdX/s1600/kes%C3%A4.jpg
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid32a52ouORsji4dcTt60mWVTGoBJNJ0Ga2jQHofnb4h0QNHvm_oKMbmHw2_FKJhR3LmdWNKZo_CB9TOxDDtWyd-nTKLsXDRYNb025-7Mv5nJANq6Q5IdP7AqU16JOqARDQ-fNDIEbJVs/s1600/koivut.jpg
Onnellista ja rentouttavaa kesää ! :)
VastaaPoistaKiitos rakas! Juuri sellaista kesää toivonkin, ja mikä tärkeintä yhdessä Sinun kanssasi! :) Parasta mahdollista kesää Sinullekin! <3
Poistaihania kesäisiä tavoitteieta ja mietteitä. on upeaa, että pystyit jättämään tanssin kesän ajaksi tauolle ja suhtautumaan liikuntaan rennommalla ja väljemmällä asenteella. olen varma, että näillä mietteillä kesästäsi tulee ikimuistoinen ja tulet kaikella sisukkuudellasi saavuttamaan tavoitteesi. :-)
VastaaPoistalämpimän kesäisiä päiviä sinulle! ♥
Kiitos Birdy! Tulipa hyvä mieli taas kommentistasi, niin ihanan positiivinen ja kannustava se oli. Ja todella toivon, ja uskonkin, että olet oikeassa. Oikein Ihanaa kesää Sinullekin, olisi kiva lukea omista suunnitelmistasi vaikka blogistasi! :)
PoistaNäin valoisalla kirjoituksella olet löytänyt takaisin omaan itseesi, siihen aitoon ihanaan Idaan, jota olet etsinyt. Vaikka mötikkä vielä kulkee ”kottikärryillä” perässäsi, sen paino putoaa koko ajan, se kevenee aikanaan pudoten. Olet oppinut niin hyvin itse tuntemaan tämän taudin oikut ja miten mennä eteenpäin voimakkaalla tahdollasi ja samalla tukeen tarttuen, että ei muuta kuin kiitä itseäsi, olet loistava. Kesän auringon säteet olkoon erikoisen säteileviä juuri sinulle.
VastaaPoistaMaija
Kiitos kommentistasi! Tuo kottikärry-vertaus oli minusta osuva, ja niin totta, kiitos siitä! Samoin kuin kiitos siitä tuesta, jota olen myös teiltä saanut, taas jälleen kerran. Sillä kuten kirjoitat, on myös tarvittavaan tukeen tarttuminen välttämätöntä tässä taistelussa. Ja te olette minulle niiiin tärkeitä.
PoistaToivon teillekin mitä aurinkoisinta, lämpimintä ja valoisinta kesää! :)
Loistavia kesäsuunnitelmia, -ajatuksia ja -tavoitteita Sinulla, Idaseni!
VastaaPoistaKoskettavaa myös kuinka myönnät, kaiken kesän ihanuuden keskellä, mörön myllertävän yhä päässäsi, mutta sen äänihän vain päivä päivältä vaimenee... Ja juuri tänä kesänä sitä vaimennetaan yhä terhakkaammin, eikös? ;)
Lähde ihmeessä yliyönlomillekin, jos vain voimasi sallivat! Kesäinen Kööpenhamina tai Tukholma kuulostavat mitä ihanimmilta matkakohteilta! Tai/Ja miksipä ei "vain" mökkeilemään hetkeksi? Varmaan Sinulla olisi perheesi tuki ja apu näillä pikkureissuillakin. Ja, kun teillä näemmä jotain niin ihanaa on kuin oma pieni puutarha, niin nauti ihmeessä auringosta ja levosta siellä.
Ihania kuvia olet muuten liittänyt tähän(kin) postaukseen! Ihan silmä lepää niitä katsellessa... :)
Mitä ihaninta, onnellisinta, jänskintä, lämpöisintä kesää Ystäväni! ♥♥♥
Kiitos kommentistasi! Olet aivan oikeassa siinä, että mörön äänet yhä kuuluvat päässäni, ajoittain vielä niin voimakkainakin. Mutta enää minun ei aina pidä toimia niiden mukaan, ja siten pikkuhiljaa ne äänet vaimenevat. Niiden vaientaminen on kuitenkin vaatinut paljon arvokasta työtä, mikä on tarkoittanut äänien vastaisten tekojen tekemistä. Ja toki jatkan tätä työtä kesälläkin, yhä suuremmalla motivaatiolla ja teholla. Lähdethän mukaan kanssani tähän mörköäänien vaientamisoperaatioon? Pienillä teoilla, pienin askelin, omassa tahdissa tietysti, mutta koko ajan eteenpäin mennen. Ei ole nimittäin MITÄÄN pätevää syytä, miksi meidän kummankaan pitäisi niitä ääniä kuunnella. Tänä kesänä määräämme me, eivät möröt, eikö?
PoistaToivon Sinulle mitä nautinnollisinta kesää ystäväni, kuuntele itseäsi, omaa tahtoasi! Sillä Sinun äänesi on paljon arvokkaampi kuin mörön. Kunnon tsemppirutistus Sinulle! <3
Ihana kesä tiedossa ja todellakin, sairauden ääni hyvin vaiennettuna. Olet kirjoittanut hyvistä tavoitteista sairauden kampittamisessa ja mahtavan motivaatiosi turvin, pystyt ihan varmasti ne toteuttamaan. Ja kuitenkin, onhan sinulla ihania ihmisiä ympärilläsi, jotka tekevät kaikkensa, että anoreksian taakka harteillasi kevenisi ja saisit oikeasti nauttia olostasi. Matkat, lekottelut ja herkuttelut kuuluvat olennaisena osana kesään ja nyt ihan varmasti pystyt suhtautumaan niihin sinulle kuuluvana oikeutena, et pakkona ja ahdistavana välttämättömyytenä. Uskon, että kesä tuo tullessaan paljon uutta ja ihanaa ja ihana Ida on puhjennut kukkaan ja kypsynyt, kun alkusyksyn hoitoneuvottelu koittaa. Pyrin parhaani mukaan kannustamaan sinua tavoitteiden saavuttamisessa ja toivottavasti ihan kasvotusten. ;) Halauksia ja hellepäiviä! <3
VastaaPoistaKiitos Nell taas kommentistasi! Minäkin uskon, että kesästäni tulee elämyksellinen, ja Sinun tapaaminen on yksi sen kohokohdista! :)
PoistaMuista, että kaikki tämä sama kesästä nauttiminen, lekottelu, matkustelu ja herkuttelu ilman pakkoa ja ahdistusta ovat myös Sinulle TÄYSIN mahdollisia! Kun vain nyt hetkeksi aikaa keskityt omaan hyvinvointiisi, voimien kartuttamiseen ja näin ollen samalla myös oman tahtosi vahvistamiseen, ei mikään ole sille enää esteenä! Ja minä haluan olla täysin rinnoin tukemassa Sinua kaiken tämän onnistumisessa, aivan kuten Sinäkin olet minun. <3
Hei Ida!
VastaaPoistaMukavia kesäsuunnitelmia sinulla on! Etenkin tuo kuulostaa erittäin hyvältä, että et halua liiaksi aikatauluttaa kesääsi! Onhan tunnettu tosiasia, että anoreksia pistää elämän hyvin tarkkaan aikataululliseen ruotuun, ja siitä pois pääseminen on kaikkea muuta kuin helppoa! Sitä auttaa kyllä tavattomasti tuo sinun asenteesi ottaa vastaan mitä tuleman pitää ja NAUTTIA siitä! Olet joskus aiemmin kirjoittanut, että jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen millaiseksi päivänsä tekee omien valintojensa perusteella. Ja sinä tulet ihan varmasti saamaan ihania kesäpäiviä, niin kohdallaan on asenteesi ja motivaatiosi ELÄÄ nuoren naisen aurinkoista kesää!
Voin tässä kertoa, että eilen tein pienen oman harppauksen eteenpäin tässä toipumisen tiellä! En ole vuosiin syönyt pihviä, pitkään en syönyt edes jauhelihaa. Nyt olen jo syönyt punaista lihaa jauhelihan muodossa. Eilen veljeni oli ostanut pihvilihaa grillattavaksi. Hän kysyi, että syönkö pihviä, että kyllä muuta ruokaa on riittävästi jos en syö. Sanoin että voinhan kokeilla, etten ole syönyt pihviä vuosiin. Luotin veljeni taitoihin tehdä hyvää ruokaa, arvelin että tämä on paras mahdollinen sauma testata mitä pihvistä olen mieltä! Ja täytyy kyllä sanoa että tämä veljeni maustama ja grillaama pihvi oli todella hyvää! Joten olen nyt yhden "mörön" selättänyt ikiajoiksi! Tätä tämä toipuminen on, uskallusta ottaa vastaan ja kokeilla uutta ja pelottavaa!
Oikein ihania kesäpäiviä sinulle Ida! Ehkä tapaammekin tässä kesän aikana :)
Lämmin halaus <3
Hei Katarina ja kiitos taas ajatuksia herättäneestä kommentistasi! Osuit niin naulan kantaan todetessasi, että elämä on täynnä valintoja, joilla voi vaikuttaa omiin päiviinsä, omaan elämäänsä, ja myös toipumiseensa. Sinä teit rohkean valinnan päättäesssäsi kokeilla kokolihapihviä. Ja mitä sait? Nautinnollisen herkutteluhetken, onnistumisen ja kokemuksen itsesi ylittämisestä ja jälleen yhden suuren ja merkittävän voiton mörön päihittämisessä ja rajoitteiden hylkäämisessä! Nyt voit todellakin olla itsestäsi ylpeä. Lämmin, ylpeä onnitteluhalaus täältä ja ihania kesäpäiviä kunnes taas tapaamme!<3
Poista