Isänpäivän juhlintaa ja kirje

Taas on tullut juhlistettua minulle sitä yhtä ihan niin kaikkein tärkeintä päivää, nimittäin isänpäivää! Tänä vuonna meidän perheessä tosin otettiin jo pieni varaslähtös, sillä juhlamme sijoittuvat jo isänpäivää edeltäneeseen lauantaihin.

Olimme tuolloin kutsuneet pappamme vanhempiemme kotiin kylään, ja myös minä ja siskoni poikaystävineen olimme tietysti mukana. Äiti oli valmistanut aivan taivaallisen hyvää ja tajuttoman mureaa lihapataa perunoiden ja sieniasalaatin lisäksi. Ja onneksi minäkin uskalsin tällä kertaa myös nauttia niistä, nam!

Ruokailun ja jutustelun ohella pelasimme tietysti papan kanssa korttia. Onneksi tällä kertaa Fanny-sisko suostui häviämään, ettei meillä huonoilla häviäjillä, siis minulla tai papalla, tullut itku! Fannyn poikaystävällä sen sijaan riitti puuhaa "muutama" uuden lampun asennuksessa...

Ruokailun jälkeen suunnistimme minun luokseni kahveille. Olin leiponut helppoakin helpompaa omena-kaurapaistosta, jota tarjoilin sitten jätskin kanssa. Samalla pappani pääsi katsastamaan uuden oman kotikoloni ensimmäsitä kertaa, ja tunsi hänkin oikein siitä pitävän!

Oli aivan Ihanaa kokoontua yhteen rakkaimpieni kanssa ja juhlistaa noita kahta minulle niin tärkeää ihmistä, pappaani ja isääni. Ja vaikka pyrin välittämiseni ja rakkauteni erilaisin tavoin myös isänpäivien välillä osoittamaan, olin nyt askarrellut heille kortit, ja leiponut itse tuoreita sämpylöitä. Lisäksi halusin vielä muistaa isääni seuraavalla kirjeellä, jonka postitin:

Rakas ISI,

Kulunut vuosi on tuonut kaikenlaista eteemme. On ollut hyviä hetkiä, jolloin olemme yhdessä saaneet opiskelukuvioni kuntoon, on ollut huippuhetki, jota olemme odottaneet vuosia: minun omilleni muutto. On ollut monta onnistumista yhteisessä taistelussamme ja ilon hetkeä sulkkiskentällä. Ja sitten on ollut sitä elämän toista puolta. On ollut rakkaan äidin ja mummon hautajaiset, on ollut huolia meidän molempien silmistä ja terveydestä muuten, on ollut kipua, tuskaa ja ikävää.

Mutta olen Sinulta myös oppinut, että ei se, mitä tapahtuu ole niinkään tärkeää, vaan se, miten siihen suhtaudummme. Ja me olemme osanneet yhdessä tarttua noihin hyviin hetkiin, nauraneet yhdessä, ja olleet ylpeitä siitä, mitä olemme yhdessä onnistuneet rakentaneet. Ja me, me olemme selättäneet vaikeatkin hetket yhdessä, olleet toistemme tukena, itkeneetkin, ja puhuneet, puhuneet ja puhuneet -ja sitten, jatkaneet yhdessä eteenpäin.

Vaikka suhteemme on siis muuttunut ja kehittynyt, tiedänkin, että olemme löytäneet välillemme myös jotakin sallaista, joka ei muutu, ja jota en haluakaan muuttaa. Ja se, se on se yhteys, se tuki johon voin aina luottaa. Sillä tuo elämä eteeni mitä hyvänsä, tiedän, että tässä on turva, jonka avulla selviän, aina ja mistä vain.

Myös tulevana vuonna haluan kokea kanssasi. Haluan vuodattaa yhdessä hikipisaroita sulkkiskentällä, haluan jännittää lätkää katsoessa, ja haluan jutella ihan kaikesta ilman kiirettä mihinkään. Haluan hymyillä, halata, nauraa, ja itkeäkin, yhdessä. Sillä nuo yhteiset hetkemme, ne ovat elämässäni niitä kaikkein tärkeimpiä.

Vaikka siis tätä päivää liputetaankin vain kerran vuodessa, aivan kuten sanoit, voi meillä olla mikätahansa päivä isänpäivä. Sillä jokainen päivä tiedän, että voin kääntyä puoleesi tai käpertyä syleilyysi. Joka päivä minulla on Isä. Ja jokaikinen päivä Sinä muistutat minua siitä, että olet minulle se juuri kaikista maailman Parrhain isi.

Kiitos!

Rakkaudella,
Ida