Mitä blogista odotettavissa ja kysymys lukijoille!

Blogini historian aikana olen kokenut valtavan muutoksen. Sitä alkoi kirjoitella vasta toipumisensa alkutaipaleella oleva, hieman jopa epävarmana tulevaan katsova nuori naisen alku, joka toivoi bloginsa avulla pystyvänsä käsittelemään sairauttaan, ymmärtämään paremmin itseään ja nauttimaan ja jakamaan onnistumisiaan pitkässä ja uuvuttavassa taistelussaan.

Kun noista blogini alkuajoista nyt on kulunut pari vuotta, on moni asia elämässäni muuttunut. Yksi niistä tärkeimmistä on se, että sairaus on jäänyt taka-alalle, ja Elämä on oikeasti saanut tilaa. Olen kyennyt taas aloittamaan opiskelut, saavuttanut niin fyyissen kuin henkisenkin terveyden osalta paljon, ottanut vastuun itsestäni, ja samalla kasvanut aikuiseksi, suunnannut katseeni tulevaan ja oppinut nauttimaan Elämästä, ilman anoreksian luomia pakkoja ja rajoituksia.

Kuten jotkut teistä lukijoistani ovat varmasti huomanneet, on tämä näkynyt myös blogissani. Kun sairaus on alkanut työntyä syrjemmälle, ja Elämä on vallannut alaa, ovat myös teksitini muuttuneet. Sairaudella oireilun kuvauksien ja vaikeuksien tilalle on tullut yhä enemmän ja enemmän arkisesta ja sittenkin niin juhlalliselta tuntuvia tekstejä Elämän pienistä ilon aiheista ja hymyn hetkistä. Ennen jakamistani pienistä elämänapalasista ja Suurista onnistumisen kokemuksistani, pienistä askelistani elämään, on tullut luonnollinen osa arkeani. Sairaus ei ole enää elämäni keskipiste, vaan anoreksia on monilta osin osa taaksejäänyttä elämää, ja se näkyy myös blogissani.

Tästä lähin blogini keskittyykin varmasti yhä enemmän muuhun elämääni kuin sairauteen: niihin löytämiini elämän valonsäteisiin ja kovin muuttuneeseen, elämäntäytteiseen arkeeni. Esimerkiksi lähitulevaisuuden teksitini todennäöisesti käsittelevät kesän kuulumisiani ja kokemuksiani -yhä lisääntyneen valokuvausinnostukseni turvin myös yhä enemmän myös kuvien sävyttämänä. Ne kertovat kesän retkistä ja reissuista, tapahtumista, löytämistäni uusista makumaailmoista, pienistä hymyn hetkistä ja ihanista kohtaamisista. Niin paljon onkin kesässäni jo tapahtunut sellaista, minkä haluan ajan kanssa kanssanne jakaa ja jonka haluan muistoiksi tänne blogiini taltioida, ja koko ajan näyttää tulevan lisää. Toivon, että myös te lukijat olette kiinnostuneet myös kuulumisistani ja minusta, myös sairauden ulkopuolella.

Vaikka kuinka haluan suunnata siis katseeni jo tulevaan ja siitä nauttimiseen, edellyttää kuitenkin eteenpäin pääseminen myös menneestä irroittautumista. Ja joskus tuo irroittautuminen edellyttää menneen läpikäymistä, ja sitä kautta sen hyväksymistä, ennen kuin sen voi kokonaa jättää taakse. Nyt olenkin nähdäkseni tekemässä lopullista irroittautumista sairaudestani ksäittelemällä menneisyyttäni, ja samalla sitä miten minusta on tullut minä, ja mikä on siinä ollut menneiden, myös syömishäriöön liityvien kokemusten rooli.

Minulta onkin kysytty täällä blogini puolella sairaushistoriastani, ja nyt minulla olisi kysymys teille, rakkaat lukijat: haluaisitteko lukea minun tarinaani täältä blogistani? Shokeeraavia kuvia heikosta kunnostani, tarkkoja painolukemia tai muuta vastaavaa on turha odottaa tältä blogilta, mutta mikäli kiinnostusta löytyy, voisin kertoa tänne tarinani: aina siitä miten kaikki sai alkunsa, kuinka vajosin pohjalle, siihen, kuinka vihdoin tapahtui Ihme. Siis minun tarinani siitä, minkälaisen matkan olen kulkenut tähän, missä nyt olen. Sillä nyt tunnen ainakin itse olevani valmis tuon matkan kanssanne jakamaan.

Ajattelen, että paitsi, että asian käsittely kirjoittamalla voisi auttaa minua itseäni, voisi se auttaa ehkä joitakin lukijoitani paremmin ymmärtämään, millainen muutos minussa todella on tapahtunut, ja antaa sitä kautta uskoa siihen, että muutos, jopa todellinen Ihme todella on mahdollista, ihan kenen tahansa kohdalla.

Koska sairauskertomukseni on pitkä, ajattelin kertoa sen pienissä paloissa, jakaen sen useammaksi eri tekstiksi edeten suunnilleen kronologisesti alkuajoista tähän päivään. Ei kuitenkaan hätää, koko blogini ei ole muuttumassa sairauskertomukseksi, vaan väliin mahtuisi ehdottamasti myös nimenomaan ennen kaikkea tämän hetken kuulumisiani, mainitsemiani parhaita kesämuistojani ja ehkä hieman syvällisempiäkin pohdintoja ja oivalluksiani. Ja myös esimerkiksi suosittu siskon näkökulma saa jatkoa ainakin tekstillä terveestä kehokuvasta.

Nyt siis Sinä, jonka silmät selailevat tätä tekstiä, ole hyvä ja kirjoita kommenttisi tähän tekstiini, mitä mieltä olet ideastani jakaa sairauskertomukseni. Aivan kuten tähänkina asti, minä itse lopulta päätän, mitä asioita jaan blogissani, mutta kaikki asialliset kommentit varmasti luetaan ja otetaan huomioon. Ja toki saa esittää myös muita toiveita liittyen tuleviin teksteihini. Mielipiteitä siis, KIITOS!

Toivottavasti mahdollisimman moni Teistä jaksaa jatkaa matkaani tästä eteenpäinkin: tervetuloa kurkistus- ja muistojen matkalle Minun Elämääni!

<3: Ida