Ihan paras päivä!

Kun olin viikon leikkaukssta toipunut, teki mieleni ymmmärrettävästi jo ihmisten ilmoille. Toki pienempiä vierailuja esimerkiksi isovanhemmilleni ja urheiluvälineliikkeeseen sekä ravintolaan olin tehnyt, mutta silti olin odottanu yhteistä kaupunkireissua Rakkaan Fanny-siskoni kanssa kuin kuuta nousevaa.

Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli mennä kiertämään alennusmyynnit, mutta auringon porottaessa täydeltä taivaalta, päätimmekin vaihtaa kaupoissa kiertelyn kirpparikierrokseen, ja suuntasimme kohti Hietalahden toria. Torilla väkeä riitti, ja tavara oli laadukasta.

Hietsusta jatkoimme vielä itsepalvelukirpputori Kaivarin Kanuunaan, jossa oli käynyt Ystävieni kanssa, ja jonka nyt innoissani halusin ehdottomasi esitellä myös Fannylle. Kirppari löytyi kai ensimmäistä kertaa ilman eksymisiä, eikä sen tarjonta pettänyt tälläkään kertaa!

Kirpparikierroksellamme teimmekin taas loistavia löytöjä. Mikä siinä onkin, että aina kun kotiuttaa jotakin kaupasta, sitä tuntee jonkinlaista morkkista, mutta kirppiksillä tekee vain löytöjä ylpeänä itestään? Tällä kerrtaa mukaani tarttui vähän vaatteita, sekä pieni eiffeltorni, jollaisesta olen unelmoinut jo pitkään, sekä tietysti aivan lositavaa materiaalia tulevia töitä varten satukirjojen ja pelien mudossa hellyyttävillä kvuituksilla.

Kaivarin Kanuunan ympärillä nautimme vielä rannassa ihanasta auringosta ja vihdoin saapuneesta kesästä veneiden, uivien koirien ja iloisien, jäätelöä nuoleskelevien ihmisten seassa. Istahdimme hetkeksi ja nautimme coca colaa pienellä terassilla istukellen.

Kirpputorikierroksen uuvuttamana  suuntasimme jo vatsa kurien kohti yhteistä kantislounaspaikkaamme kahvila Teatteria. Nautimme tuoreet, raikkaat ja täyttävät salaatit, ja juttelimme taas kaikesta maan ja taivaan välillä. Omaan salaattiiini valikoitui perinteisten mutta aina niin herkullisten katkarapujen lisäksi tällä  kertaa myös mehukasta paistettua kanaa ja aterian kruunasi iso lohko raikasta vesimelonia. Mikä olisikaan parempaa hellepäivän kesäruokaa!

Ruokailun jälkeen pistäydyimme vielä H&M:n sisustusosastolla, josta onnistuin löytämään pienellä hinnalla alennusmyynneistä omaan kotiini tarvitsemani keittiöpyyhkeet.Sitten olikin aika suunnata hymyssä suin kotiin jälleen onnellisena kaikesta nähdystä ja koetusta.

Kaikkein parasta Fannyn suerassa oli se, että tunsin, että pystyin olemaan jälleen täysin oma itseni. Olimme taas ne läheiset, kaiken jakavat, toisistamme yli kaiken välittävät sisarukset. Minä olin saanut elämäniloni takasin, ja me molemmat olimme saaneet sisarussuhteemme takaisin. Sisaruussuheen, jota mikään mahti tämän maan päällä ei kyennyt irti repimään. Nyt todella tunsin sen: olin lunastanut lupaukseni. Fanny oli saanut isosiskonsa takaisin. Ja yhteinen naurumme varmasti raikui aina seuraavaan kortteliin saakka.

Kun illlalla sitten sain kiitosviestin Fannylta, jossa hän kutsui päivää "ihan parhaaksi", en voinut muuta kuin hymyillä ja olla täysin samaa mieltä. Päivä ei ollut vain täyttänyt odotuksiani laatuajasta siskoni kanssa, se oli jälleen ylittänyt ne kertaheitolla. Kiitos Fanny-rakas!

<3: Ida