Hyvää kuuluu :)

Tällä hetkellä minulla menee suoraan sanottuna ja yhtään kaunistelematta Hyvin. Vaikka kokonaisuudessa kysymys on pidemmästä kehityskaaresta, on ihan jo viimeisten viikkojenkin aikana tapahtunut niin paljon hyvää niin monella sektorilla sekä Elämääni että toipumistani ajatellen, että tunnen itseni kerta kaikkiaan hämmentyneeksi: Voiko tämä olla totta? Tämän Ihanan tunteen vuoksi ajattelin laittaa nyt hyvän kiertoon, ja pävitellä taas vaihteeksi hieman kuulumisia, ja samalla osoittaa, kuinka muutos parempaan todella on mahdollinen, ja uskoaan niihin Unelmiinsa ei koskaan kannata menettää.

Tunnen nimittäin rehellisesti sanottuna itseni nyt onnellisemmaksi kuin vuoikausiin. Olen päässyt pikkuhiljaa Ystävieni, opiskelukuvioideni ja harrastusteni myötä kiinni Elämän syrjään, janoten yhä vain lisää. Olen saanut kuluneen vuoden aikana sukeltaa siihen kiehtovana ja mielenkiintoiseen maailmaan, jota en sairauden paksun panssarikuoren alta vuosia edes nähnyt, ja nyt kun sairaus on hellittänyt otettaan, osaan jo todella keskittyä, paneutua, ja nauttia siitä maailmasta, jota Elämäksi kutsutaan. Olen oppinut nauttimaan Elämän pienimmistäkin ilon aiheista: auringon säteistä, lempparijäätelötuutistani lempparitv-ohjelman seurana, kitaran soitosta kynttilän valossa, uuden espanjankielisen fraasin oppimisesta ja etenkin niistä yhdessä jaetuista elokuvakokemuksista.

Näiden pienten onnen aiheiden rinnalla ovat isommatkin palaseni Elämässäni alkaneet loksahdella paikalleen. Olen pohtinut, mitä Elämältäni todellla haluan, ja tarttunut mahdollisuuteen ja alkanut pala palalta rakentaa siitä itseni näköistä. Ja onnistunutkin! Olen palannut opiskeluihini unelma-alalleni ja alkanut rakentaa arjestani sellaisen kuin haluan sen olevan: tällä hetkellä se sisältää tämän hetkiseen tilanteeseeni nähden sopivassa suhteessa tuttuja hyvää oloa tuovia rutiineja, ja kuitenkin sopivasti joustoa, sallivuutta ja extempore-kaveritapaamisia. Kaiken kaikkiaan arkeni ja ajatukseni ovat täyttyneet ihan kaikesta muusta kuin sairaudesta. Ruoka, kilot ja grammat, energian saanti ja kuluttaminen ovat menettäneet merkitystään, ja pääosassa on Elämä.

"Kaikki unelmamme voivat käydä toteen, jos meillä on rohkeutta pyrkiä niitä kohti."

Tämän on mahdollistanut sen, että kuin dominpalat ovat sairauteeni liittyneet pakkoni ja samaa rataa pyörineet ajatukseni alkaneet kaatua. Pakonomaiset rutiinit, pakkoliikunta ja muut pakot, säännöt, kiellot ja rajoitukset eivät enää ohjaa Elämääni kuten ennen. Anoreksian ääni on hiljentynyt päässäni, mikä on näkynyt elämässäni joustavuutena, vastuuni kasvamisena, terveinä ja rohkeina valintoina sekä tuntunut Vapaudelta. Jos haluan istua askartelemassa kynttilän valossa tai lähteä elokuviin ystäväni kanssa mieluummin kuin siivota tai kävellä ympäriinsä, teen sen. Jos mieleni tekeekin enemmän pitsaa ja jäätelöä kuin raejuustoa ja näkkileipää, syön sitä. Kaiken kaikkiaan sairaus ei ohjaa enää valintojani ainakaan yhtä paljon kuin ennen, ja esimerkiksi kiellettyjen ruokien lista on alkanut pyyhkiytyä mielestäni kohta kerrallaan.

Kaikista selkeimmin tämä muutos on kuitenkin näkynyt siinä, että olen ottanut itse vastuun paranemisestani, riippuvuuteni muista on vähentynyt ja ihan vain lyhyenkin ajan sisällä on itsenäistymiseni edennyt hurjaa vauhtia. Itsekseni vietetty viikonloppuni sinetöi mielessäni sen tunteen, että todellakin syön ja toivun itseni vuoksi ja omalla  vastuullani. Niinpä tuo viikonloppu toimikin lähtölaukaisuna asteittain vastuun siirtymisessä kokonaan minulle ja jo viikon kuluessa on tapahtunut sillä sektorilla paljon. Niinpä mielessäni siintävätkin jo muutto omaan asuntoon, ja siellä itsenäinen, oma Elämä. Toisaalta käsitän myös, että vapaus on myös sitä, että on vapaa pyytämään ja ottamaan apua ja tukea vastaan, silloin kun omat voimat eivät riitä,eikä pakota itseään selviämään kaikesta yksin. Ja tällä hetkellä nämä kaksi vapauden muotoa ovatkin sopivassa balanssissa elämässäni.

Yksi pakkojen kaatumisen merkki on myös se, kuinka alan päästä pakkoliikkumisen suhteen voiton puolelle. Pakkoseisominen on jäänyt, ja liikuntani muutenkin on nykyään pääsääntöisesti hyvää mieltä tuottavaa ja kohtuullisissa, fysioterapeutin kanssa yhdessä sovituissa rajoissa. Muutaman viikon sisällä olen enemmän kuin puolittanut liikkumismääräni. Historiaa ovat viimeisillä voimilla loppuun vedetyt tanssitunnit tai räntäsateessa vedetyt pitkät lenkit. Tilalla on hauskuus, nautinto ja aito liikunnan riemu, vaikka aivan maalissa en tämänkään asian suhteen vielä ole, vaan ajatukset liittyen kuluttamiseen silloin tällöin yhä eksyvät mieleen.

Hyvän olon kasvaessa sisälläni ahdistus on pysynyt poissa, ja vaikka se yhä satunnaisesti yrittää väillä nostaa päätään, ei se enää ole jatkuvaa pahaa oloa, ja olen saanut nujerrettua sen aikamoisen tehokkaasti. Olen oppinut käsittelemään sitä, olen oppinut keinoja sen hallitsemiseen. Ylipäätään pettymyksistä, muutoksista ja elämän vastoinkäymisistä pääsen paremmin yli, eivätkä ne enää suista minua raiteiltani. Ja vaikka ahdistus ajoittain yhä nostaa päätään, se on vain tunne, joka virtaa lävitseni. En anna sen enää suistaa minua epätoivoon. Kuljen suu hymyssä, tervehdin naapureita, juttelen mukavia ja nautin olostani. Nautin siitä niin itseni kanssa kuin sosiaalisissa tilanteissa yhdessä muiden kanssa ja yhdessä toisten kanssa jakaen. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin voin rehellisesti sanoa, että minun on hyvä olla.

"Miksi murehtia? Jos olet tehnyt parhaasi, ei murehtiminen tee sitä enä yhtään paremmaksi."

Minun on niin hyvä olla itseni kanssa, sillä ahdistus omasta kehostani on viime aikoina vaihtunut tyytyväisyyteen ja oman itseni hyväksymiseen kokonaisuudessaan. Peilistä näen useimmiten kauniin nuoren naisen. Toki meillä kaikilla on varmasti kohtia, joihin emme ole tyytyväisiä niin kehossamme kuin persoonassammekin, mutta olen sinut näiden asioiden kanssa, hyväksyn ne, enkä anna niiden enää rajoittaa Elämääni. En häpeä itseäni, en soimaa itsestäni enää kohtuuttomasti virheistäni, vaikka toki olenkin yhä liian vaativa itseäni kohtaan, enkä enää märehdi itsesäälissä jonkin mentyä pieleen. Kehoani olen oppinut rakastamaan niin paljon tämän pitkän ja kivikkoisen tieni jälkeen, ja arvostamaan sitä, että se yhä toimii ja kannattelee minua, että pääosaan on noussut sen hyvinvointi.

Tämän vuoksi tunnen olevani painon nousuunkin taas valmiimpi pienen tasaisen kauteni jälkeen, ja pidemmällä tähtäimellä painoni onkin noussut merkittävästi. Olenkin ryhtynyt myös tämän asian suhteen jo tuumasta toimeen, ja lisännyt oma-aloitteisesti lapsuuden herkkuani kaakaota aamupalalle -käyden samalla päin kalorikammoani juomia kohtaan! Tiedän toki, että ilman työtä ei painon nousu tästäkään eteenpäin tule ja tuo poissapysynyt ahdistuskin varmasti nousee taas pintaan, kun alan voimakkaammin työskennellä tämän asian kanssa. Mutta mikä tärkeintä, tunnen olevani valmis sen ahdistuksen kohtaamaan ja ennen kaikkea odotan innolla kaikkea sitä hyvää, minkä tiedän painon noususta seuraavan. Ennen kaikkea haluan päästä eteenpäin. Sillä sairaus ja sen kiehtovuus, riutunut olemukseni alkaa olla taakse jäänyttä elämää, jota en tule kaipaamaan.

"Ero voittamisessa ja häviämisessä on usein se, ettei luovuta."

Ylipäätään tuo eteenpäin meno onkin se kaikkein suurin trendini elämässäni tällä hetkellä. Minulla on paljon suunnitelmia, paljon pieniä ja suuria Unelmia, joita olen alkanut rakentaa pikuhiljaa. Ja ne ovat Unelmia, joihin sairaus ei mahtu. Varmasti ne ovat myös Unelmia, joista osa varmasti jääkin unelmiksi, mutta silti sellaisia, jotka suuntaavat valintojani. Ja silti: niin moni Unelmistani on jo toteutunut tai ainakin toteutumassa. Olen matkustellut, käynyt treffeillä. Pärjään itsekseni ja muutto omaan asuntoon odottaa. Olen palannut opiskelujen pariin. Olen löytänyt liikunnan riemun. Olen siis selvästi muutoksessa, positiivisessa sellaisessa. Sillä nyt suunta on oikea.

Näiden tulevaisuuden suunnitelmien ja Unelmieni valossa tulevaisuuteni näyttää yhä valoisammalta, ja suhtaudun siihen tällä hetkellä luottavaisesti, luottavaisemmin kuin pitkiin aikoihin. Näen siellä paljon edessä aukevia mahdollisuuksia, toivoa, Elämän pieniä iloja ja Suuria unelmia. Sillä tämä kokonaisvaltainen hyvä oloni on pukautunut minussa Elämännälkänä. Uteliaisuutena kurkistaa, mitä elämällä on minulle tarjottavana. Niinpä olen ottanut vastuuta omasta toipumisestani. Alkanut vihdoin toipua itseäni varten.

"Jos pystyt unelmoimaan siitä, pystyt toteuttamaan sen."

Toki paljon on minulla yhä polullani matkaa kuljettavana, monet mutkat oiottavana ja esteet ylitettävänä. Mutta pääasia on, että vihdoin, vihdoin näen sen, mitä olen odottanut pitkään: Tien ulos. Ja sen tien myötä näen kaikki ne edessäni olevat ovet, jotka samalla avautuvat edessäni. Ja olen valmis, valmiimpi kuin koskaan aikaisemmin kurkistamaan mitä siellä toisella puolella odottaa, vaikka vähän vielä pelottaakin. Sillä nyt tiedän: olen pelkoa rohkeampi.

Joten kyllä se on totta, minulla menee hyvin. Tai ehkä ei sittenkään, ehkä isäni on sittenkin jälleen oikeassa. Ehkä minulla ei menekään tällä hetkellä hyvin. Minulla menee Loistavasti. Sillä, jälleen viisasta isääni lainatakseni: taidan nyt olla naulaamassa niitä lopullisia nauloja Anoreksia-Mörön arkkuun. Ja tiedättekö mitä? Ikävä ei ole yhtään tippaa!

"On tavallaan aika hauskaa toteuttaa mahdoton."

<3: Ida

Kuvat:

http://blog.kuteclothes.com/wp-content/uploads/2013/07/Walt-Disney-Quote.-All-Your-Dreams-Can-Come-True.jpg

 http://images.electricfairground.com/Walt-Disney-Framed-Quote-890.png

http://lh3.ggpht.com/-jn35wOuZpk0/UI6ZGHcAuxI/AAAAAAAAARA/p-oUzrQjAsc/If%252520you%252520can%
252520dream%252520it%252520you%252520can%252520do%252520it%252520-%252520Walt%252520Disney.jpg

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8J-ZOyb6cTVeWxNErdW7a3vLD9fS6BZ7WhFH2x7RLWO4Ubws44OS6kUgDZ0UfWZHUPm2OJ9P0EBKJqL0RQ_QIWFDEMArZlzxo2EsLFzSEZ1VGfgcAGIQc9b54a9sbEm1skSf9EC35qtdy/s1600/The+difference+in+winning+and+losing+is+most+often..+copy.jpg

http://quotepixel.com/images/quotes/inspirational/inspirational-quotes_16399-6.png