Joulun valmistelu jatkuu

Koska edellinen teksti jouluvalmisteluineen herätti niin paljon kiinnostusta, päätin jatkaa joulunodotukseni jakamista täällä blogini puolella vielä toisen tekstin verran ennen varsinaiseen joulun viettoon ryhtymistäni. Nämä joulukuulumiseni sijoittuvat viime viikolle, johon sisältyi ystävien ja läheisten seuraa, joulun tunnelman luomista niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin ja joulun odotukseen liittyviä pikkuvalmisteluja, jotka saivat jo pienen, hyvänlaisen jännityksen pintaan.

Joulunalusviikkoni lähti hyvin liikkeelle jo lauantaina ystäväni pikkujoulujen merkeissä. Oli kerrassaan ihanaa nähdä vanhoja tuttuja, ja vielä paremmaksi sen teki se, että nyt minulle kuului oikeasti hyvää, ja pystyin sen aidosti kertomaan ja näyttämään. Vanhoja tuttuja tavatessa ei tarvinnut teeskennellä mitään, vaan tilan täytti aito hymy ja hetkestä nauttiminen. Samalla tuli kokeiltua myös ensimmäistä omalla vastuullani kodin ulkopuolella syötyä ateriaa, kun ruoka-aikani osui pahasti illanvieton kanssa päällekkäin. Ja tästä onnistunut selviytyminen sai tunnelmani ja ylpeyden itsestäni vain kasvamaan.

Sunnuntaina päivällä olin siskoni ja hänen poikaystävänsä kanssa laulamassa Oulunkylän kirkossa kauneimpia joululauluja. Kirkkomatkalla alkoi vihdoin leijalla lumihiutaleita ja viimeistään varpunen jouluaamuna sai herkistymään lähes kyyneliin saakka. Vaikka en kummoista jouluääntä omaakaan, ei se menoa haitannut, sillä joululaulut kuuluvat niin kiinteästi minun jouluuni, ja lähikirkollamme on niin tärkeä oma paikka sydämessäni.

Tiistaina olin parhaan Ystäväni kanssa kansallismuseossa metsästämässä jouluntunnelmaa sekä hankkimassa vielä viimehetken täydennyksiä joululahjoihin. Vaikka näyttely sinänsä olikin pieni pettymys, viritteli se keskustelut mukavasti jouluperinteisiin aina torttujen oikeaoppisesta leipomisesta lähtien.

Keskiviikkoni kuluikin sitten sopivasti joululeipomusten ja -paketointien merkeissä kotona. Kätösissäni valmistuivat vaikka minkämalliset piparit aina joulukuusista enkeleihin ja pikkupossuihin, ja kääreen sai paketti jos toinenkin. Illalla pakkasimme säkillisen lahjoja autoon ja suuntasimme isän kanssa kohti Hämeenlinnaa isovanhemmilleni. Siellä joulun tunnelmaa loi upein näkemäni "melkein aito" joulukuusi, isoisäni pihalle pystyttämät jouluvalot ja tietysti rakkaiden isovanhempiemme hymy ja iloinen mieli.

Torstaina sain sitten nauttia jälleen Ystäväni seurasta, ja tällä kertaa suuntasimme vanhan ylioppilastalon joulumyyjäisiin. Jos kansallismuseon jouluaiheinen näyttely oli ollut pettymys, eivät nämä myyjäiset sitä suinkaan olleet. Tarjolla oli toinen toistaan upeampia käsitöitä aina saippuatelineistä koruihin, villasukkiin ja heijastimiin. Niinpä vaikka itselleen ei kai näin joulun alla pitäisikään paljon mitään ostaa, en voinut olla nappaamatta mukaani ihanaa savesta valmistettua punaista koira-aiheista joulumukia. Ja voi kuinka paljon paremmalta tee siitä maistuukaan!

Perjantaina olivat joululeipomuslistallani vielä joulutortut, joihin valmistin jopa luumuhillon äitini ohjeiden ja perinteisen reseptin mukaan itse kuivatuista luumuista. Lisäksi tein lohipasteijoita ja kinkkupiirakkaa, ja jatkoin paketointiurakkaani. Illalla kannoimme vielä kuusen sisälle, ja kun saimme siihen sytytettyä kynttilät ja ripustettua kuusen latvaan, alkoi todella tuntua siltä, että joulu on jo ovella.

Lauantaina saimmekin leipomuksiani maistelemaan oikein kunniavieraita, kun isoisäni poikkesi meille jokavuotiselle joulutervehdykselleen, ja siskoni tuli samalla lapsuuskotonaan käymään. Aamulla koristelin vielä suurimmat piparkakut sokerikuorrutteella ja ranskanpastilleilla. Leipomukseni maistuivat, ja hetki tärkeiden rakkaiden ihmisten seurassa tuntui arvokkaalta. Onneksi tällä kertaa pelionnikin suosi minua korttipelissä, sillä keskiviikkoinen tappioni oli jäänyt vähän kaivelemaan mieltä!

Kaiken kaikkiaan jouluvalmistelujani värittivät kiireettömyys, ja stressittömyys. Täydellisyyteen en lähimainkaan päässyt, mutta en siihen pyrkinytkään. Tänä vuonna piparitalo jäi leipomatta, vaatekaappi siivoamatta, ja pakettikoritkin olivat itsetehtyjen sijaan kaupasta ostettuja. Ja tästäkin huolimatta voin ryhtyä nyt tyytyväisin mielin joulun viettoon. Ehkäpä jouluvalmisteluihinkin pitäisikin soveltaa sitä joulunsanomaan, jota pappi sunnuntaisessa kirkossa julisti: joulun sanoma kun on nimenomaan siinä, että riitän juuri tällaisena kuin olen.

Rauhallista ja nautinnollista joulunaikaa teille kaikille lukijoilleni!

<3: Ida