Vapputunnelmia kuvien kera

Ajattelin, että nyt on aika taas päivittää hieman kuulumisiani. Vietin tänä vuonna vappua rauhallisesti vanhempieni kanssa. Siihen kuului hyvän seuran lisäksi hyvää ruokaa ja rentoa ajanvietettä. Ja mahtuipa mukaan taas yksi iso onnistuminen anoreksiamörön voittamisessakin! Seuraavassa on siis joitakin kuvia ja kuulumisia minun vapustani.

Jokavuotiseen ehdottomaan vappuperinteeseeni on kuulunut, ja kuuluu yhä vieläkin ison Heliumilmapallon ostaminen. Koskaan ei voi olla liian aikuinen halutakseen ilmapallon! Tänä vuonna kävimme siskoni ja isäni kanssa hakemassa pallot hyvissä ajoin Prismasta. Päädyin omaan tyyliini ja värimaailmaani soveltuvaan lila-punaiseen valtavaan perhoseen; kuten hieman vaatimattomampaan palloon tyytynyt siskoni totesi, minulla pitää olla aina niin suurta ja mahtavaa! Ehkä se kertookin jotain luonteestani: en tyydy ihan vähään, vaan vaadin paljon kaikelta ja kaikilta, ja ennen kaikkea itseltäni. Vaikka tämä piirre minussa on joskus ehkä edesauttanut sairastumistani syömishäiriöön, aion nyt kääntää lopullisesti taisteluuni sairautta vastaan: nujerran tämän sairauden maksoi mitä maksoi, ja vähempään en tyydy!

Olin pitkään myös haaveillut vaaleanpunaisista tulppaaneista, ja nyt vihdoin vappuna päätin tuon pienen unelmani toteuttaa ostamalla kaksi kimppua kyseisiä ihastuttavan keväisiä kukkia kotiamme piristämään. Tulppaanit viimeistään saavat oikean kevättunnelman kohoamaan mieleen ja hymyn huulille!

Vappuaattoaamuni aloitin koristelemalla perinteiseen tapaan kotimme ilmapalloin ja serpenttiinein. Puhallusapuna toimi onneksi tiimarista löytämäni ilmapallopumppu! Kaikissa ihanissa keväänväreissä loistavat ilmapallot saivat juhlatunnelman pintaan, ja aloin jo jännityksellä odottaa illanviettoamme.

Kun vanhempamme tulivat töistä, aloitimmekin sitten valmistautumisen illan juhlimista varten. Sovittelimme äitin kanssa erilaisia asukokonaisuuksia ja niihin sopivia koruja, föönailimme hiuksiamme ja meikkailimme. Toisin sanoen kaunistauduimme ja valmistauduimme kuten naisten kuuluukin. Tällainen itsestä huolehtiminen, parhaiden puolieni korostaminen ja oman naiseuden esiintuominen oli minulta pitkään pois sairauteni vuoksi. Nyt osaan kuitenkin nauttia tästä aivan uudella tapaa, vai pitäisikö sanoa, että aivan kuten ennenkin. Ulos ihmisten ilmoille lähteminen ja juhlat ovat minulle edelleen harvinaista herkkua, ja sanotaan mitä sanotaan, mutta kyllä juhlan olennainen osa on myös se valmistautuminen, johon naisilla kuuluu kaikenlainen hössötys omasta ulkonäöstä, ja lopulta nimenomaan itseään varten ja oman sisäisen prinsessan tyydyttämiseksi!

Sitten vain se tärkein, eli ylioppilaslakki päähän ja matkaan! Otimme taksin ja suuntasimme kohti ravintola Töölönrantaa. Perhosia lenteli vatsanpohjassani enemmänkin jo tässä vaiheessa, olihan tämä ensimmäinen ateriani ravintolassa sairastumiseni jälkeen. Olen toki syönyt lounasta kahvilassa ja mcdonaldsissa, mutta illastaminen ravintolassa tuntui vielä suuremmalta jutulta. Päässäni risteili monia ajatuksia muun muassa siitä,  mitä annokseni mahtaa sisältää ja ennen kaikkea siitä, miten pystyn sen syömään sivistyneesti ja kunnolla ihmisten ilmoilla.

Jännityksestäni huolimatta sain kuin sainkin valittua itselleni annoksen ruokalistalta. Olen aina pitänyt kaikenlaisista äyriäisistä, ja päädyinkin grillattuihin jättikatkaravun pyrstöihin avocadokastikkeella. Isäni päätyi poroon ja äitini äyriäisiin ja risottoon. Tuntui todella hyvältä olla kerrankin viettämässä iltaa muuten kuin omalla kotisohvalla, vaikka toki siitäkin vaihtoehdolta pidän. Oli ihanaa jutella vanhempien kanssa ja nauttia aivan uskomattoman herkullisesta illallisesta katsellen Töölönlahdelle laskevaa aurinkoa ja ennen kaikkea viettää ylipäätään aikaa ihmisten ilmoilla. Ainoat miinuspuolet illassa olivat, että ruoan saaminen kesti, mikä lisäsi jännitystäni, ja ikkunapaikkamme oli hieman vetoisa ja viileä.

Vaikka olin jännittänyt syömistä ravintolassa etukäteen, huomasin taas ylittäväni itseni. Annos maistui hyvin, ja rohkeuteni kasvaessa uskaltauduin maistelemaan vielä vanhempienikin annoksia. Jälleen opin, kuinka ruoka ja syöminen ovat niin paljon enemmän kuin pelkkää energian tankkausta. Se on myös mielihyvää tuottava sosiaalinen tilanne. Ja ennen kaikkea opin taas, kuinka etukäteen asioiden jännittäminen ja murehtiminen on usein turhaa. Usein kun asioita murehtii niin paljon etukäteen, asiat ja haasteet paisuvat suuren suuriksi, ja kun sitten ryhtyy vihdoin toimeen saakin huomata, että asiat sujuvat ikään kuin omalla painollaan ja sitä on paljon kykenevämpi kuin uskoikaan. (Tämän kun muistaisin vielä ensi viikolla!)

Kotiin tullessa tunsinkin ylpeyttä itsestäni nautiskellessani jäätelöä jälkiruoaksi. En ollut antanut pelolle ja ahdisukselle valtaa, vaan olin selvinnyt ravintolareissustani kunnialla. Ja mikä parasta, minulla oli ollut oikein erityisen mukava ilta! Sosiaalisissa tilanteissa syöminen on syömishäiriöön sairastuneelle ymmärrettävästi vaikeaa, mutta kun siihen kykenee, avaa se valtavasti uusia mahdollisuuksia vaikkapa ystävien tapaamiseen ja ihan vain elämästä nauttimiseen.

Koska vappuaaton ilta oli venähtänyt hieman pitkäksi, nukuin vappupäivänä pitkään. Herättyäni nautin auringosta ulkona. Ohjelmaamme kuului myös isäni kanssa yhteistä harrastamista keilailun muodossa. Olemme todella innostuneet tästä yhteisestä harrastuksesta, ja olemmekin kehittyneet siinä jo melko taitaviksi. Minulle keilailuharrastuksemme on tarjonnut mukavaa ajanvietettä ja kevyen liikkumismuodon ilman hikoilua ja itsensä rääkkämistä. On ihanaa, kun pystyy keskittymään todella johonkin, niin että ajantaju katoaa, haastamaan itsensä yhä parempiin ja parempiin suorituksiin ja uuiin ennätyksiin, ja ennen kaikkea nauttimaan yhteisestä laatuajasta isäni kanssa muutenkin kuin minun syömisteni muodossa!

Illalla suunnitelmissa on vielä grillikauden avajaiset, ja sitten olenkin jälleen taas kohtaamaan paluun arkeen ja ottamaan vastaan sen tuomat haasteet. Tämä vappu oli jälleen ikimuistoinen. Koin sen aikana monta mukavaa hetkeä ja yhden suuren onnistumisen. Ennen kaikkea opin, että sitä mukaa kun sairauden sanelemat pakot ja esteet ovat väistyneet tieltä, olen oppinut kaikenalisesta vaihtelusta nauttimaan. Ja tämä vaihtokauppa kannattaa todella tehdä!

Toivottavasti  Sinunkin vappusi on sujunut yhtä hyvissä merkeissä!

<3: Ida