Olin jännittänyt etukäteen vanhempieni matkaa, ja valmistautunut siihen huolella, sillä halusin kaiken sujuvan hyvin yhteisen aikamme ja myös ruokailujemme suhteen. Se minussa onkin muuttunut: en enää yritä käyttää tilaisuuksia hyväkseni luistaakseni takaisin sairauteen, vaan pelkään takapakkeja toipumisessani enemmän kuin mitään muuta ja teen kaiken voitavani estääkseni ne.
Vaikka emme olleet nyt vähään aikaan viettäneet siskoni kanssa kunnolla aikaa kahdestaan, ei sitä olisi kyllä huomannut mistään. Välillemme on kehittynyt sellainen suhde, etteivät sitä välimatka tai aika pysty rikkomaan. Nauroimme taas mahakippurassa yhteisillä keskinäisille inside-jutuillemme, joista suurin osa on peräisin Kumman kaa -sarjan maratoneiltamme. Tuntuu ihanalta, kun voi pitkän anoreksian aiheuttaman "tunnekooman" jälkeen taas aidosti hymyillä, nauraa, ja itkeäkin. Nyt tunteeni ovat palanneet, ja toipumiseni edetessä osaan yhä paremmin tunteeni myös näyttää.
Siskoni hemmotteli minua myös manikyyrillä ennen viikonlopun kaupunkireissua. Pystyn jo hyvin rentoutumaan sohvalla toisen hyväillessä käsiäni. Joskus aikaisemmin tämäkin olisi varmasti tuntunut minusta ahdistavalta, nyt se oli ihana hemmotteluhetki arjen keskelle. Oikein nautin itsestäni huolehtimisesta ja naiseuteni korostamisesta.
Lauantaina olimmekin sitten nimittäin yhdessä shoppailemassa kaupungilla oikein pidemmän kaavan mukaan. Hemmottelin itseäni monella uudella kevään väärisellä paidalla, Cheekin cd:llä ja ihanalla hellemekolla tulevaa kesää ajatellen. Olen oppinut arvostamaan itseäni niin paljon, että uskallan silloin tällöin jo palkita itseäni jollain mukavalla. Myös shoppailu ja kaupungilla olemiseni on muuttunut. Se ei tarkoita minulle enää pelkkää ajantappamista tai päämäärätöntä kiertelyä kalorinkulutus mielessä. Maltan sovittaa vaatteita, pysähtyä kahvilaan lounastamaan enkä pyri enää valitsemaan mahdollisimman pitkiä kävelyreittejä. Olen myös oppinut elämään yhä paremmin hetkessä, ja unohtamaan stressin tulevista ruokailuista tai muista stressin aiheista.
Aikamme kaupoissa kierreltyämme piipahdimmekin lounastamaan Teatteri-nimiseen kahvilaan maittaville salaateille ja patongeille. Sosiaalisissa tilanteissa ja ulkona syöminen on usein jännittävää syömihäiriötä sairastavalle, ja näin on myös ollut minulle aikoinaan. Nyt kuitenkin pystyin nauttimaan myös kahvilassa lounastamisesta ja samalla ostoksistamme juttelemisestamme pohtimatta annokseni sisältämää energiamäärää. Ainoa oikeastaan mikä harmitti oli se, että annoskoko tuntui pienentyneen viime reissun jälkeen. Ja tiedättekö mitä, en suinkaan ollut siitä enää hyvilläni, vaan pikemminkin nimenomaan harmissani!
Illalla jätin kävelyni väliin, sillä tapasin vielä ystäviäni parhaan ystäväni syntymäpäivien merkeissä. Aiemmin tällainen joustaminen kävelyistäni ei varmasti olisi ollut mahdollista, mutta nyt halusin vaihtaa pakkolenkkini laatuaikaan ystävieni seurassa. Kävimme taidenäyttelyssä Tennispalatsissa. Kuvataide on asia, joka todella puhuttelee minua, kun se osuu kohdilleen. Tauluja katsoessa huomaan heijastavani siihen myös omia ajatuksiani anoreksiasta ja toipmisesta. Tällä kertaa kävimme Tulilintu ja lumineito-nimisessä satuaiheisessa näyttelyssä, jossa minua puhutteli erityisesti maalaus lumineidosta tai joutsenprinsessasta. Se sai minut pohtimaan sitä, kuinka ulkopuoliseksi, etäiseksi ja kylmän tunteettomaksi sairaus minut on joskus tehnyt. Mutta onneksi näin ei ole enää, jääkuoreni on alkanut pikkuhiljaa sulaa, ja auringonsäteet päässet lämmittämään!
Seuraavana päivänä oli kulttuuria luvassa lisää, sillä sunnuntaina kävimme siskoni kanssa elokuvissa katsomassa elokuvan 21 tapaa pilata avioliitto. Tämä oli minulle ensimmäinen elokvissa käyntini vuosiin. Ennen sairastumistani harrastin äitini kanssa lähes viikoittain elokuvissa käyntiä, mutta sairastumiseni myötä se on jäänyt. Salin pimentyessä jännitin hieman, kuinka pystyn istumaan monta tuntia paikoillani, varsinkin jos elokuva ei olekaan mieleinen. Elokuvan pyörähdettyä käyntiin se vei kuitenkin täysin mukanaan. Pystyin keskittymään elokuvaan erinomaisesti ja huomasin käpertyväni elokuvateatterin pehmoiselle penkille yhä syvemmälle ja hymähteleväni muiden mukana hauskoissa kohtauksissa. Kuten asiaan kuuluu, minulla oli myös karkkia mukana leffaeväänä. Se kruunasi elokuvanautintoni täydellisesti. En voi kuin ihmetellä, miten olen pystynyt jättämään näin mukavan ja rentouttavan harrastuksen niin pitkäksi aikaa. Tämä saattoi olla ehkä ensimmäinen elokuvissakäyntini vuosiin, mutta ei varmasti jää viimeiseksi!
Parasta koko lomassamme olikin se, kuinka saimme puhuttua siskoni kanssa kaikesta mahdollisesta, luottamuksellisesti ja avoimesti. Käsittelimme yhdessä monia meitä ihmetyttäneitä asioita maan ja taivaan väliltä, ja tunnuimme jokaisen sanan jälkeen olevamme taas askeleen lähempänä toisiamme. Fannyn kanssa on aivan erilaista jutella kuin vanhempien, tai edes ystävien. Se kuuluisa sisaruussuhde kun saa ymmärtämään toista jo puolesta sanasta. Ja mikä parasta, nyt todella tuntui, että olimme Fannyn kanssa vihdoin taas tasapuoliset keskustelukumppanit. Puhuimme aidosti kuin sisko siskolle, ilman että sairauteni tuli väliimme. Ja se tuntui todella hyvältä. Tätä olimme varmasti molemmat kaivanneet!
Sunnuntai-iltana äitini ja isäni palasivatkin sitten kotiin, ja toivat mukanaan säkillisen ihania tuliaisia. Vaikka aika kahdestaan siskoni kanssa oli ollut ihanaa, tuntui myös taas ihanalta saada vanhemmat kotiinkin, sillä se merkitsi minulle taas tutun arjen aloitusta. Lomailu on mukavaa, mutta arjen rytmi auttaa minua vielä jaksamaan. Ja olihan isää ja äitiäkin ollut jo vähän ikävä, eivätkä ne tuliaissäkitkäään pahalta tuntuneet...
Vanhempien paluu merkitsi myös oman vastuuni vähenemistä, tai palautumista normaaliksi, ruokailujen osalta. Tämä tuntui minusta tässä vaiheessa vielä helpottavalta. Kuten huomaatte, olen kirjoittanut tässä tekstissäni aika vähän ruokailuun liittyvistä asioista ulkona syömisiäni lukuun ottamatta. Ja siihen on syynsä: ruokailut eivät ilman kahvilassa istuskelua olleet enää viikonloppuni kohokohtia. Ne tarjosivat minulle energiaa, jotta jaksoin nauttia täysillä kaikista ihanista hetkistä rakkaan siskoni kanssa. Viikonlopun aikana korostui nimenomaan se, josta ennenkin olen kirjoittanut: en enää elä syödäkseni, vaan syön elääkseni. Voin kuitenkin sen verran mainita, että lisääntyneestä vastuustani huolimatta ruokailut sujuivat hyvin. Olin valmiimpi kuin koskaan ennen tuon vastuun ottamaan ja halusin onnistua. Pieniä lipsahduksia toki tapahtui, mutta nehän vain osoittavat, että tarvitsen vielä vähän lisää harjoitusta. Ja eihän minulla olekaan mitään kertausharjoituksia vastaan, jos ne ovat yhtä mukavia kuin tämä!
Taas pohtiessani menneitä päiviä saan huomata, kuinka olen päässyt taistelussani pikkuhiljaa eteenpäin. Mikään tämä ihana ei olisi ollut edes mahdollista, jos en olisi ollut valmis hellittämään otettani sairaista kuvioistani, eikä se tämän vuoksi olisikaan aina ollut mahdollista. Nyt kuitenkin uskalsin antaa itselleni luvan ottaa kaiken irti laatuajasta siskoni kanssa, ja se todellakin kannatti! Toivon siis myös kaikille teille lukijoilleni paljon rohkeutta antaa elämälle mahdollisuus ja nauttia. Niin minäkin olen tehnyt.
<3: Ida
Ps. Olen pahoillani, että kamera oli mukana vanhemmillani matkoilla, joten kuvia ihanasta yhteisestä ajastamme emme saaneet taltioitua.
Kuvat:
http://www.ohjelmanaiset.fi/kuvat_loka_2004/kummankaa2_300.jpg
http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/623b731f-f6cb-414f-892a-5221fd041d62/Tulilintu-ja-lumineito_iso.jpg?MOD=AJPERES
http://www.elokuva-opas.com/images/21-tapaa-pilata-avioliitto-elokuva.jpg
Kuulostipa viikonloppusi ihanalta Ida! Sinä todellakin jätit sairauden taaksesi ja latasit akkujasi monella mieleisellä tekemisellä ilman, että anoreksia soimasi tekemisiäsi olkapäälläsi. Sinä todellakin heittäydyit virran vietäväksi ja nautit täysin siemauksin. Pieniä lipsahduksia sattuu itse kullekkin, joka on toipumassa vakavasta sairaudesta, mutta ne suotakoon, ei elämä ole ruusuilla tanssimista ja parantuminen vaatii tuplasti keskittymiskykyä, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Uskon, että myös siskosi nautti seurastasi. Tunnelma oli varmasti aivan eri maailmasta, kuin, sanotaan vaikka, reilu vuosi sitten. Sairauden kovettaman kuoren alta on putkahtanut esiin aito Ida omana ihanana persoonanaan! Ja mikä tärkeintä varmasti vanhemmillesikin: olet osoittautunut luottamuksen ja vastuun arvoiseksi. Pärjäät jo hienosti aikoja ilman jatkuvaa tukea! Onnittelut vielä mahtavasti sujuneesta viikonlopusta! Tulkoon smanlaisia valoisia viikonloppuja vielä paljon lisää. <3
VastaaPoistaKiitos niin taas kovin kannustavasta kommentistasi ja onnitteluistasi Nell! Siitä huokui taas sellainen positiivisuus sairaudesta vapautumista ja oikeaa elämää kohtaan, jota toivon Sinun ammentavan myös omaan toipumisprosessiisi. Ja hienostihan Sinäkin olet jo uskaltautunut irtautumaan tutuista kuvioistasi esimerkiksi reissusi ajaksi. Kun olemme molemmat täysissä voimissa, on elämällä meille varmasti paljon annettavaa, ja kun voimia riittää, osaa elämästä nauttiakin paljon paremmin. Toivon Sinullekin paljon kevätauringon lämmittämiä ja elämänmakuisia kevätpäiviä! <3
PoistaHei Kaunotar!!
VastaaPoistaOlipas kiva lukea ihanasta viikonlopustasi rakkaan siskosi kanssa. Todella ihanaa, että noita hyviä onnistumisen hetkiä tulee tasaisesti. Olen iloinen puolestasi!!! Hienosti olet selvinnyt, jaksanut ja ennenkaikkea alkanut uskoa itseesi ja parantumiseesi. Olet kaunis, hurmaava ja ihana nuori nainen!! Olet usein ajatuksissa ja onkin kiva lukea täältä, että mitä sinulle kuuluu, kun en voi oven taaksesi ilmestyä sitä kysymään :-).
Lämmin, keväisen auringon lämmittämä halaus ja terveiset ihanalle perheellesi!!!!
t. marika
Voi KIITOS ihana Marika taas ihanasta kommentistasi! Kuten kirjoitat, olen edennyt paljon, ja nimenomaan Sinä ja Sinun tukesi oli tärkeää alkuaikoina saadakseni toipumisprosessini aluilleen ja nimenomaan saadakseni sitä itseluottamusta, uskoa itseeni ja toipumiseeni, mikä on myöhemmin osoittautunut ihan ratkaisevan tärkeäksi tässä pitkässä prosessissani. Paljon valoa antavia auringon säteitä Sinulle ja perheellesi ja lämpimiä halauksia koko perheeltä!
PoistaIhana postaus!
VastaaPoistaKiitos! Ihanaa, että pidit. Ajattelin kirjoittaa ehkä tulevaisuudessa lisääkin tällaisia "kuulumispostauksia", jos ne vain kiinnostavat. Kommenttisi sai hymyn huulille :)
PoistaIhanaa lukea Ida sinun kuulumisiasi, kun ne todella huokuvat uudenlaista hyvää oloa ja elämästä nauttimisen tunnetta! <3
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Laura! Ihan samanlaisia elämäniloisia ja tsemppaavia kuulumisia olen saanut lukea myös Sinun blogistasi. Ja se on auttanut minuakin heittäytymään elämään yhä paremmin ja paremmin. Eikö olekin ihanaa huomata, mitä kaikkea elämällä on annettavana, kun sille antaa mahdollisuuden? Ei heitetä enää yhtää hetkeä siitä hukkaan! Ihanaa pääsiäistä Sinulle ja perheellesi! <3
PoistaEi todellakaan heitetä hukkaan enää yhtään päivää! Ihanaa huomata koko ajan uusia asioita, mitä terveellä elämällä on meille annettavanaan :) Ihanaa pääsiäistä sinullekin Ida, äläkä unohda suklaamunia ;) <3
PoistaKiitos! <3 Enkä varmasti unohda, älä unohda Sinäkään! :) Munarikasta pääsiäistä siis sinnekin! ;D
PoistaIhana teksti, siitä hehkui aito elämänilo! Tästä todella huomaa taas, kuinka paljon olet mennyt eteenpäin: suuria harppauksia. Mäkin sain paljon voimaa ja piristystä tästä pidennetystä viikonlopusta, näitä lisää vaan. Nähdään taas pian <3 Olet rakas.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi rakas! Tiedätkö, tekstini oli niin elämäniloinen juuri sen takia, että myös yhteinen viikonloppumme oli sitä. Sinä toit minulle taas sitä tarvitsemaani elämäniloa ja muistutit paitsi siitä, mihin olen jo päässyt, myös siitä, mitä kaikkea ihanaa on vielä edessä. Kiitos! Nähdään pian! <3
PoistaHei Ida!
VastaaPoistaVoi että Ida olen NIIN iloinen puolestasi! On todellakin ihanaa saada lukea miten sinäkin olet saanut taas kokea sitä ihanaa tunnetta kun voi oikeasti nauttia elämästä ja myöskin niistä karkeista elokuvissa ilman että jälkikäteen sakottaa itseään niistä! On se vain niin paljon vapauttavampaa ja ihanampaa elämää kuin ainaisessa itseruoskinnassa eläminen! Aikoinaan ennen varsinaista toipumistani löhdin aina äitin kanssa kahdesti vuodessa Rutosin risteilylle, . Ja sinun laillasi koin ne päivät ihaniksi lomaksi anoreksiasta ja anutin äitini seurasta. Ja myöskin laillasi koin että oli ihan hyvä palata turvallisiin rutiineihin.
Joten kuljet jälleen kerran Ida ikään kuin jalanjäljissäni! Jatka tällä tiellä, ennen kuin huomaatkaan olet samassa pisteessä kuin minä nyt!
Lämmin halaus <3
Hei Katarina! Ja iso lämmin kiitos taas ihanasta ja kannustavasta kommentistasi! Sellaiset päivät, kun todella huomaa nauttivansa elämästään ja olevansa vapaa tai ainakin vapaampi sairauden pakoista ja kahleista, todella ovat niitä parhaita. Ja nehän lisääntyvät vain koko ajan toivottavasti! Toivon todella, että olet oikeassa, että kun kuljen näitä jalanjälkiäsi, olen kohta siellä, missä Sinä olet nyt. Se on tavoitteeni ja suuri unelmani.
PoistaLämmin halaus takaisin päin ja aurinkoista pääsiäisen aikaa Sinulle ja Lumille! <3
Heips Ida!
VastaaPoistaTiedätkös Ystäväiseni - lukiessani tekstiäsi oikein saatoin sisäisin silmini nähdä kuinka Sinun aivosi siellä venyvät ja paukkuvat, kun ne antavat piutpaut vanhoille, kuluneille ja sairaille hermoradoille, jotka ajavat pakonomaisiin rutiineihin ja joustamattomaan käyttäytymiseen, ja sen sijaan luovat uusia terveitä ratoja ja uria sekä antavat hormonien jyllätä! :) Tunteesi ovat palanneet ja joustat päiväohjelmassasi, saaden siitä mielihyvää! IHANAA!! Aivosi ihan selkeästi ovat toipumassa, ja vauhdilla! Ja sekös on kaiken muunkin toipumisen edellytys! Loistavaa, Ida!
Ihanaa myös, että Fanny saapui luoksesi viikonloppua viettämään, kun vanhempasi olivat poissa. Varmaan teki hyvää sekä vanhemmillesi että Sinulle tämä pienimuotoinen lomailu. Sitten taas maittaa paluu arkeen ja sen haasteisiin. Ja saithan rutkasti laatuaikaa ihanan Fannyn kanssa! :) Kuten aiemmin olen Sinulle kertonut, ovat lomat, ja erityisesti lomamatkat, aina olleet minulle kuin taivasta juuri koska ne poikkeavat arjesta ja silloin joutuu ja saa heittää kaikki rutiinit ja orjalliset toimintamallit romukoppaan. Heittäytyä ihan vaan Elämän vietäväksi, uusissa ympäristöissä ja maailmoissa!
Mukavaa että löysit takaisin elokuvienkin maailmaan! Elokuvissa käynti on mitä suurinta nautintoa myös minulle, ja sain itse asiassa joululahjaksi Finnkinon lahjalippuja, joten (aivan liian) pitkän tauon jälkeen on minunkin tullut käytyä taas elokuvissa. Ja vielä on muutama lippu ja sunnitelmissa oleva elokuva jäljellä...
Rauhallista ja lämpöistä Pääsiäisen aikaa Sinulle ihana Ida! Kerrothan pääsiäisterveiseni myös Fannylle ja vanhemmillesi!
Suurella rakkaudella ja lämmöllä.
<3
Heippa Andrea ystäväiseni! Ja kiitos taas tuhannesti ihanan positiivisesta ja tsemppaavasta kommentistasi! Olimme sekä vanhempieni puolelta että omaltani varmasti tuon loman tarpeessa, ja onneksi kaikki sujuin niin hyvin. Oli ihanaa, kerrassaan vapauttavaa, kun pakot ja sairauden joustamattomat säännöt eivät sanelleet niin paljoa elämää, ja pystyin kerrankin heittäytymään elämän vietäväksi, kuten kirjoitat. Ja samanlaista lomaa tavoittelen nyt pääsiäisenä.
PoistaIhanaa kuulla, että myös Sinä olet tuntenut saavasi lomamatkoilla hengähdystaukoja sairaudestasi ja arjestasi. Ja tiedätkö, ei siihen välttämättä tarvita edes mitään ulkomaanmatkaa, kuten minun esimerkkini todisti. Aivan yhtä hyvin sitä lomaa voi viettää kaupungilla, vaikka seillä elokuvissa, tuttujen tai perheen luona, tai vaikka ihan kotona. Sillä lopultahan se mahdollisuus ja lupa lomaan tulee Sinusta itsestäsi, sisältäsi, ja jos pystyt siihen matkoilla, pystyt siihen kotonakin! Ja ainahan voit levitellä pitkin olohuonetta hiekkaa ja ripustaa seinille palmunkuvia, jos se auttaa... ;) Tämä pääsiäinen esimerkiksi tarjoaa mainion syyn lomailuun, toivottavasti osaat sen myös sellaisena ottaa!
Toivotan Sinulle siis ihanaa, vapauttavaa, elämänmakuista pääsiäisLOMAA! Olet sen ansainnut. <3