Minä

Olen keskittynyt blogissani lähinnä kertomaan sairaudestani ja taistelustani anoreksiaa vastaan. Nyt saattavat kuitenkin jotkin lukijani pettyä. Tämä tekstini on nimittäin omistettu jollekin ihan muulle kuin anoreksiamörölle, nimittäin jollekin paljon arvokkaammalle, nimittä minulle, Idalle.

Minä olen nimittäin paljon muutakin kuin anorektikko. Olen isosisko maailman rakkaimmalle pikkusiskolleni Fannylle. Lisäksi olen ehdoitta rakastettu tytär ja lapsenlapsi. Olen myös tärkeä ystävä ainakin yhdelle, tai muutamalle, ihmiselle, ja toivottavasti myös hyvä kaveri useammalle lisää. Koen myös yhä olevani lastentarhanopettajaopiskelija, mistä olen vieläpä ylpeä, vaikka opiskeluni ovatkin olleet nyt jo jonkin aikaa tauolla.

Luonteeltani olen iloinen, haaveileva, pohdiskeleva ja rauhallinen. Vaikka sairaus on saanutkin minut näkemään maailman mustempana, olen perusluonteeltani positiivinen, ja usein hymyni kaunistaa kasvojani ja kovaääninen nauruni kuuluu jo kaukaa. Lisäksi olen melko vilkas, ja elehdin voimakkaasti, kun innostun selittämään jotakin asiaa. Vieraiden ihmisten seurassa saatan aluksi kuitenkin vaikuttaa hieman ujolta tai sisäänpäinkääntyneeltä, mutta tunttujen ihmisten seurassa olen kaikkea muuta.

Parhaimpiin puoliini kuuluu helskyvän nauruni ja ihanan hymyni lisäksi yleinen positiivisuus elämää kohtaan. Huomaan ajattelevani kauniisti ihmisistä, enkä epäröin antaa hyvää palautetta muille. Kuten huomaatte ehkä teksteistäni, tarpeen vaatiessa osaan kannustaa myös itseäni. Hyviin puoliini kuuluukin myös ehdottomasti empaattisuus ja aito välittäminen muista. Ymmärryksen lisäksi ystäväni voivat luottaa minuun, ja olen rakkaimmille ihmisille hyvin lojaali. Lisäksi olen määrätietoinen ja sisukas, todellinen sisupussi suorastaan, ja yritän aina parhaani kaikessa, mihin vain ryhdyn.

Tämä sisukkuuteni on kuitenkin niin vahvaa laatua, että sitä voidaan pitää jo osana heikkouksiani. Vaadin nimittäin itseltäni, ja välillä muiltakin ihmisiltä, usein liikaa ja pyrin parhaaseen mahdolliseen tulokseen. En siis anna itselleni juuri armoa, kun johonkin ryhdyn, ja tämä on varmasti vaikuttanut sairastumiseeni. Lisäksi olen perinyt äidiltäni tavattoman vaikeuden tehdä päätöksiä. Minun on myös lapsesta saakka ollut vaikea näyttää tunteitani ja puhua niistä. Päästänkin lähelleni vain minulle kaikkein lähimmät ystäväni.

Harrastan musisointia. Pienenä aloitettu muskari ja kanteleen soitto vaihtui pian pianoon, ja nyt myöhemmin aikuisiällä olen aloittanut kitaran soiton. Lisäksi olen jo useamman vuoden ollut kova tekemään käsitöitä ja askartelemaan sekä maalaamaan, ja parhaimpina talvina onkin valmistunut useammat kymmenet villasukkaparit joulupaketteihin. Lisäksi olen parhaan ystäväni kanssa harrastanut jo pienestä pitäen kävelyä, ja usein muiden leikkiessä hippaa miedän välituntimme kuluivat koulussa juoruillessa ja ympräi pihaa käppäillessä. Olen harrastanut myös tanssia, lapsena balettia ja myöhemmin ystäväni kanssa showtanssia ja aikuisiällä Zumbaa, joka nyt on jäänyt heikon kuntoni vuoksi väliaikaisesti tauolle. Lisäksi olen harrastanut kouluaikoina näyttelemistä loistaen usein koulunäytelmiemme päätähtenä. Harrastuksekseni voidaan nykyään kaiketi myös laskea päivitäinen tv:n katseleminen. Häpeäkseni myönnän olevani koukussa muun muassa Salattuihin Elämiin, vaikka olen vannonut jättäväni niiden seuraamisen jo useampaan kertaan. Lisäksi harrastan kirppareilla kiertelyä ja shoppailua lähes viikottain. Samanlaiseksi harrastuksekseni voidaan laskea isäni kanssa keilailu, jossa tosin joudun yleensä nielemään tappioni. Uusin harrastukseni on ruoanlaitto, jossa kehityn koko ajan. Yhdeksi tärkeimmiksi harrastuksekseni on viimeisten kuukausien aikana mudostunut tämä blogini kirjoittaminen, josta olen saanut valtavasti voimia taistelussani syömishäiriötä vastaan.

Pidänkin kirjoittamisesta, ja äidinkieli oli erityisesti yläaste- ja lukioikäisenä lempiaineeni koulussa. Lisäksi pidän musiikin kuuntelemisesta, suosikkeihin lukeutuvat monet suomalaiset naisartistit kuten KaijaKoo, mutta Apulanta ja Jukkapoika jäävät hyväksi kakkoseksi. Pidän myös rauhallisista kävelyistä hyvän ystävän seurassa. Ennen kaverinani kävelyilläni oli myös rakas koiramme Helmi, jonka poismeno kesällä kosketti. Koirista pidän silti edelleen. Lisäksi olen pitänyt lapsista asti muumeista, ja keräilen muumiastioita yhä. Muumimukistani tykkään juoda hyvää vihreää tai valkoista teetä. Ruoista olen aina pitänyt jäätelöstä, lisäksi tykkään muroista ja raejuustosta, yhdessä tai erikseen, sekä kala- ja äyriäisruoista. Usein minut tunnistaa jo kaukaa pinkistä asustani, ja vaaleanpunainen onkin ikuinen lempivärini. Tykkään myös tehdä, ostaa ja antaa, sekä tietysti myös saada, pieniä lahjoja, ja joulu on ehdottomasti lempijuhlani. Suuri nautinnonlähteeni on nukkuminen, ja nukunkin lähes joka yö kymmenentunnin yöunet.

Nukkumisen lisäksi nautin elämässä eniten viettäessäni aikaa minulle rakkaitten ihmisten seurassa. Mikään ei ole mukavampaa, kun viettää aikaa rakkaan siskoni seurassa kaupungilla yksinäisen viikon jälkeen tai tavata parasta ystävääni tai muita minulle rakkaita ihmisiä pitkästä aikaa. Nautin myös pienistä asioista, kuten kun onnistun tekemään kirpputorilla tai alennusmyynneisä todellisen löydön, erityisesti vaatteen, joka saa minut tuntemaan itseni kauniiksi, tai kun uusin reseptikokeiluni onnistuu. Saan myös nautintoa muista onnistumisen kokemuksista, kuten kun teen täyskaadon keilailussa tai rikon oman ennätykseni. Todellisen onnistumisen kokemuksen saan, kun saan kontaktin johonkin lapseen, ja pääsen mukaan hänen maailmaansa. Myös auringonpaiste ja lehtien kaunis punertava väri puissa saa minut hymyilemään. Nautin myös illalla, kun raskaan päivän päätteeksi onnistun rentoutumaan sohvalle yhdessä äitini ja herkkuiltapalani kanssa hauskaa tv-sarjaa katsoen.

Rakastankin perhettäni yli kaiken, ja olisin valmis tekemään perheenjäsenteni puolesta mitä vain, ja onnekseni tiedän asian olevan myös toisin päin. Minulle rakkaat ihmiset ovatkin elämässäni etusijalla, ja näihin lukeutuvat perheeni lisäksi ennen kaikkea myös hyvät ystäväni ja rakkaat isovanhempani.

Sen sijaan en pidä vähempi- tai heikompiosaisten ihmisten sorsimisesta, ja pyrin tulevassa työssäni puuttumaan mahdollisimman tehokkaasti kiusaamiseen, jota myös päättötyöni käsittelee. Arvostankin ihmisten erilaisuuttaa, ja rasistiset kommentit ja huomautukset saavat ihoni kananlihalle. Samoin en voi sietää väkivaltaa, etenkään kun se kohdistuu lapsiin. Vihaan myös epäonnistumista, ja olen aina ollut huono häviämään. Pyrin kuitenkin kääntämään tämän piirteen voimavarakseni sairauttani vastaan: tätä taistelua en häviä. En myöskään erityisesti pidä varsinaisesta urheilusta tai etenkään sen tuijottamisesta tv:stä, lukuunottamatta jääkiekon MM-kisoja, jotka minun on aina pakko vahdata isäni kanssa. Enkä pidä kahvin kitkerästä mausta vaikkakin sen tuoksusta kyllä. Eniten tällä hetkellä vihaan kuitenkin Anoreksiamörköä, joka on tullut pilaamaan elämääni.

Unelmoin vielä valmistuvani lastentarhanopettajaksi, erikoistuvani, tekeväni töitä päiväkodissa erityislasten parissa, ja ehkä perustavani siskoni kanssa oman yksityisen päiväkodin. Haaveilen myös ulkomaanmatkoista, markustavani perheeni ja hyvän ystäväni kanssa Pietariin, Köpenhaminaan ja Australiaan, ja näkeväni vielä Suomen Lapin ruska-aikaan. Toivon myös olevani vielä, toivottavasti mahdollisimman pian, niin hyvässä kunnossa, että voisin jatkaa minulle rakasta tanssiharrastustani. Haaveilen myös kohtaamani elämäni (palo)miehin, joka rakastaisi minua omana itsenäni, ja ehkä perustavani perheen tämän kanssa. Ennen kaikkea haaveilen kuitenkin tällä hetkellä ihan tavallisesta arjesta ilman sairautta, olevani vapaa ja terve.

Tämän tekstini tarkoitus oli osoittaa, että minä olen paljon muutakin kuin Anoreksia tai anorektikko. Ja niin olet sinäkin. Kukaan ei ole yhtä kuin sairaus. Jokaisessa meissä on paljon muutakin, vaikka sairaus välillä yrittääkin peittää oikean persoonallisuuden alleen. Tärkeää olisikin meidän jokaisen muistaa, että sairauden kuoren alla on aina arvokas ihminen, johon tutustuminen on antoisa retki. Toipumiseni myötä toivon minäkin saavani tutustua yhä paremmin siihen aitoon Idaan anoreksian takana. Lähdethän kanssani tälle tutkimusmatkalle?

<3: Ida