Valtavasta pettymyksestä omien vahvuuksien löytämiseen

Olin alkuviikosta sopinut tapaavani ystäväni juhannusaattona eli huomenna. Tänään kuitenkin tuo tapaaminen peruuntui. Vaikka syy ei ollut ystäväni eikä kenenkään muunkaan, vaan pikemminkin tilanteen sanelema pakko, oli pettymykseni kova. Tietysti pettymys kuuluu asiaan, kun mukava tapaaminen peruuntuu, mutta olen huomannut, että sairauteni myötä minun on ollut yhä vaikeampi sietää pieniäkään pettymyksiä ja käsitellä niitä. Koska suunnitelmien muutokset ja pettymyksien sietäminen on uskoakseni myös muille sairastaville vaikeaa, listaan seuraavassa tekijöitä, jotka ainakin itseäni ovat auttaneet pettymyksien sietämisessä. Samalla toivon selventäväni hieman sitä asiaa, miksi syömishäiriöisen henkilön on niin vaikea sietää vastoinkäymisiä.

Uskalla olla pettynyt. Ensinnäkin on tärkeää, että antaa itselleen luvan tuntea tunteet, joita pettymys itsessä aiheuttaa. Yleensä syömisellä oireilevan henkilön saattaa olla vaikea tunnistaa tunteitaan. On tärkeää muistaa, että jokaisella on oikeus olla pettynyt, surullinen ja jopa vihainen. Sýömishäiriöinen henkilö usein pyrkii kätkemään tunteensa ja torjumaan ne jopa itseltään. Tällöin tunteista muodostuu vain ahdistava möykky sisälle, joka paisuu paisumistaan.

Uskalla näyttää tunteesi. Syömishäiriöisen on usein vaikea näyttää tunteitaan, ja tämän vuoksi tunteet patoutuvat siis sisälle ja purkautuvat syömisellä oireiluna. On tärkeää, että ei pelästy omaa ensireaktiotaan, joka itselläni usein on esimerkiksi itku, vaan antaa tunteiden tulla ulos. Syömishäiriöinen saattaa usein ajatella, että tunteiden näyttäminen on heikkouden merkki ja pyrkii pitämään etenkin negatiiviset tunteet omana tietonaan. On olennaista ymmärtää, että näin ei ole. Todellista vahvuutta on nähdäkseni se, että kykenee olemaan rehellinen itselleen ja muille ja uskaltaa paljastaa todelliset tunteensa.

Arvosta itseäsi. Usein heikon itsetunnon vuoksi syömishäiriöinen ajattelee, että muut saavat kohdella häntä miten huvittaa ja elämän vastoinkäymiset ovat hänelle oikein. Tämä ei kuitenekaan pidä paikkaansa. On tärkeää ymmärtää, että kukaan ei ansaitse huonoa kohtelua ja jos elämä kolhii, se ei ole omaa syytä. Itsen arvostamiseen liittyy myös se, että uskaltaa rohkeasti kuulostella itseään ja omia tuntemuksiaan: miltä tämä minusta tuntuu? Itselläni ei nyt ollut kyse toisen ilkeydestä, mutta on syytä muistaa, että jokaisella on myös oikeus sanoa ääneen: "minua ei saa kohdella noin".

Löydä oma tapasi käsitellä pettymyksiä. Kun pettymyksiä oppii käsittelemään, on niistä helpompi päästä yli. Tällöin pettymykset eivät jää kaihertamaan mieleen liian pitkäksi aikaa, vaan see huomata, että elämä jatkuu. Itselläni tällaisia tapoja ovat esimerkiksi kirjoittaminen ja asian käsittely puhumalla. Jollekin tällaien tapa voi olla esimerkiksi piirtäminen tai soittaminen. Pääasia on, ettei pettymyksen kohdatessa pakene asiaa syömättömyyteen.

Varaudu mahdollisiin pettymyksiin etukäteen. En kannata pessimististä ajattelua, jossa pelkää aina kaikkein pahinta. Joskus on kuitenkin syytä varautua siihen, että suunnitelmat muuttuvat, ja tällöin on hyvä olla varasuunnitelmia. Ei siis kannata suunnitella koko elämäänsä yhden tapaamisen perusteella. Pettymyksiin varautuminen tarkoittaa myös sitä, että miettii itselleen valmiiksi keinoja, joilla pettymyksistä selviää. Näistä kirjoitin jo edellä. Välillä eteenpäin katsomisen sijaan on myös hyvä katsoa taakse. Jokainen on kohdannut elämässään vastoinkäymisiä, joista on selvinnyt. Tämän vuoksi voi ajatella: olen ennenkin selvinnyt, selviän nytkin. Samalla voi pohtia, mitkä olivat niitä keinoja, joiden avulla pääsi pettymyksestä yli aikaisemmin.

Hyväksy elämän yllätyksellisyys. Toisaalta, vaikka mahdollisiin pettymyksiin varautuminen saattaa auttaa niistä selviämiseen,  on kuitenkin tärkeää myös ymmärtää, että kaikkeen ei voi varautua etukäteen. Elämä tuo aina mukanaan yllätyksiä, niin hyviä kuin ikäviä. Tämä saattaa tuntua todella ahdistavalta anoreksiaa sairastavasta, jolle kontrollin tunne on tärkeä ja pelko kontrollin menettämisestä suuri. Pelko suunnitelmien muuttamisesta saattaa pahimmillaan johtaa jopa sairastuneen eristäytymiseen, sillä omia suunnitelmiaan ja omaa yksinäistä elämäänsä saattaa tuntua helpommalta kontrolloida, kun muutokset ovat vaikeita.

Opettele joustavuutta. Jotta edellä mainitsemani elämän yllätyksellisyyden sietäminen olisi helpompaa, voi muutoksia harjoitella omassa arjessaan pikkuhiljaa. Välillä on hyvä rikkoa omia rutiinejaan, ja huomata, että kontrolli ei häviä eikä mitään pahaa tapahdukaan. Tämä kasvattaa joustavuutta ja sitä kautta myös pettymyksensietokykyä. Itse olen esimerkiksi harjoitellut tätä siirtämällä lenkkini ajankohtaa. Omien rutiinien rikkomisessa ollaankin nähdäkseni koko toipumisen ytimessä; nimittäin toisin tekemisessä. Syömishäiriöstä ei voi parantua, jos tekee asiat aina samalla tutulla ja sairaalla tavalla.

Ja lopuksi vielä se kaikkein tärkein; nimittäin syöminen. Aliravittu keho ja mieli ovat jatkuvassa stressitilassa. Jo ihan biolgiselta kannalta voidaan todeta, että nälkiintyneet aivot tuottavat enemmän stressihormooneja hyvin ravittuihin verrattuna. Tällöin jokainen vastoinkäyminen tuntuu monta kertaa pahemmalta. Itse olen saanut huomata, miten riittävä syöminen on vahvistanut myös henkistä kykyäni kohdata elämän mukanaan tuomia pettymyksiä.

Vaikka pettymysten sietäminen on minulle yhä vaikeaa, olen edennyt myös tässä asiassa edellä mainitsemien keinojen avulla valtavasti. Nyt uskallan sen sanoa jopa ääneen: tunnen itseni pettyneeksi. Samalla kuitenkin huomaan pääseväni yli pettymyksestäni. Ja jälleen herään huomaamaan: minussa on jo valvtavasti vahvuutta, jonka avulla selviän elämän kolhuista. Sellaista vahvuutta, jonka avulla vielä nujerran tämän sairauden.

<3: Ida

Ps. Vietän nyt pientä juhannustaukoa blogissani (saa nähdä kuinka kauan kykenen). Toivotan siis teille kaikille rakkaat lukijani oikein aurinkoista ja rentouttavaa juhannusta!