keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Vaatimattomuus kaunistaa? -vaikeudesta ottaa positiivista palautetta vastaan

Tulevana ammattikasvattajana olen pohtinut paljon positiivisen palautteen merkitystä, ja puhunut ja kirjoittanut sen merkityksestä lapsen itsetunnon kehitykselle. Nyt olen itse saanut paljon positiivista palautetta edistymisestä niin läheisiltäni kuin hoitohenklökunnaltakin, sekä tietysti teiltä rakkaat lukijani. Vaikka kehuminen on tarkoitettu kannustavaksi, on minulle edelleen vaikeaa ottaa positiivista palautetta vastaan. Tämä onkin käsittääkseni melko tyypillinen piirre syömishäiriöisille. Syömishäiriötä sairastavan läheisestä saattaakin usein tuntua, että vaikka kuinka yrittäisi kannustaa, kehua, sanoa hyviä asioita ja rohkaista eteenpäin, saa vastaukseksi lähinnä vain ärtymystä. Seuraavassa koitan hiukan selventää, miksi syömishäiriötä sairastavan saattaa olla vaikeaa ottaa positiivista palautetta vastaan.

Keskeisimpänä tekijänä positiivisen palautteen vastaanottamisen vaikeuden taustalla on nähdäkseni syömishäiriötä sairastavan henkilön huono itsetunto. Usein syömishäiriön syntymisen taustalla on nimittäin itsetunnon heikkous. Esimerkiksi itselläni lapsuuteen liittyy koulukiusaamista, joka on heikentänyt aran lapsen itsetuntoa ja varmasti vaikuttanut myös syömishäiriöni syntyyn. Lisäksi syömishäiriö heikentää itsetuntoa entisestään.

Kun käsitys itsestä on negatiivinen, on muiden positiivisiksi huomautuksiksi tarkoitettuja kommentteja vaikea uskoa todeksi. Syömishäiriö kuiskuttelee korvaan, että muut joko valehtelevat tarkoituksella tai eivät ainakaan tiedä totuutta. Muistan usein ajatelleeni, ettei palaute pidä paikkaansa ja että positiivinen palaute on tarkoitettu vain piristyksekseni.

Usein muiden sairastavasta epätodelliselta kuulostava palaute kuulostaakin niin uskomattomalta, että syömishäiriöinen mieli kääntää tarkoituksen täysin päälaelleen. Lähes välittömästi kehuja saadessa herää vähintäänkin kysymys, millaisia taka-ajatuksia palaute sisältää. Tämä näkyy erityisesn selvästi sairastavan ulkonäköön ja painoon liittyvien kommenttien yhteydessä. Kun sairastavalle kerrotaan hänen näyttävän hyvältä tai terveemmältä, alkaa sairas mieli pohtia, näytänkö nyt lihavalta ja rumalta.

Kun oma käsitys itsestä ja omasta tilanteesta on voimakkaasti ristiriidassa saadun palautteen kanssa, Aiheuttaa se paitsi ihmettelyä ja ärtymystä, myös turvattomuutta muutenkin syömishäiriön kaoottisessa mielessä. On aina helpompi uskoa palautetta, joka vahvistaa jo olemassa olevaa käsitystä. Kun palaute on täysin ristiriidassa oman käsityksen kanssa, olo on turvaton, sillä ei voi tietää mihin luottaa. Sairaus nimittäin syöttää jatkuvasti negatiivisia kommentteja ja käskyjä sairastavalle. Tällöin saattaa olla helpompi sulkeutua omaan maailmaansa, minkä seurauksena saattaa pahimmillaan olla jopa sosiaalisten kontaktien välttely ja eristäytyminen.

Edellä mainitsemani sairauden sanelemat negatiiviset kommentit ja käskyt omasta itsestä saavatkin sairastuneen toimimaan itseään vastaan, kohtelemaan itseään kaltoin. Syömishäiriöiselle negatiivinen palaute toimii tätä tuhoamisen kierrettä vahvistaen. Se antaa ikään kuin oikeuden sairastaa. Kun uskoo olevansa huono, tyhmä ja vielä ruma, ei ansaitse ruokaa tai parempaa oloa. Tämän vuoksi syömishäiriöinen mieli pyrkii yleensä keräämään ympäristöstään negatiivista palautetta ja kääntämään kaiken palautteen tukemaan mainitsemaani tuhoamisen kierrettä tai ainakin sulkemaan pois kaiken sitä vastaan sotivat kommentit.

Toisaalta sairauden tavoitteena onkin nimenomaan epäonnistuminen. Anoreksia ei halua onnistua missään, ei paranemisessa eikä elämässä ylipäätään.Tällöin myönteinen kannustus tervehtymisestä aiheuttaa suuttumista. Kun muut ovat innoissaan painonnoususta, alkaa sairaus syyllistää. Olethan epäonnistunut taas anoreksiassa, jonka lopullisena tavoitteena on ihmisen tuhoaminen. Onnistunut anorektikkohan on kuollut.

Lisäksi syömishäiriöiset henkilöt ovat usein hyvin suorituskeskeisiä, kriittisiä ja perfektionistisia sekä vaativia persoonallisuudeltaan. Tällöin he eivät voi hyväksyä itseltään keskinkertaisia tai edes hyviä suorituksia, vaan kaikesta on suoriuduttava erinomaisesti. Itseltä vaaditaan siis aina parasta mahdollista suoritusta. Muiden silmissä hienosta mutta omasta mielestään "liian heikosta" saavutuksesta saatu positiivinen palaute tuntuu tällöin väärältä. Tälläinen positiivinen palaute aiheuttaa myös pelkoa: mitä jos uskonkin olevani kyllin hyvä enkä pystykään enää parempaan?

"Vaatimattomuus kauniistaa" on suomalainen sanonta, joka pitää paikkaansa usein valitettavasti liiankin hyvin syömishäiriöpotilaiden keskuudessa. Äärimmillään laihduttaminen saattaakin olla jopa keino kadota, tulla ikään kuin näkymättömäksi. Tällöin ei haluta erottua positiivisenkaan palautteen avulla, vaan tällaiset positiiviset kommentit saavat hämilleen: miten tuohon nyt pitäisi suhtautua, eihän tuo minua voi tarkoittaa?

Toisaalta taas, kuten olen edellisissä teksteissäni kertonut, laihduttaminen ja syömisellä oireilu saattavat olla keino näyttää ulkopuoliselle maailmalle, kuinka pahalta tuntuu sisälläpäin. Kun omassa mielessä vaanii kaaos ja muut kehuvat sitä kuinka hyvin menee, tuntee pahan olonsa kanssa olevan kovin yksin. Tämä saattaa aiheuttaa huolta ja jopa kiukkua: ei minulla ole asiat niin hienosti kuin kuvittelette, ettekö näe miten pahalta minusta tuntuu. Tällöin positiivinen palaute saattaakin eteenpäin rohkaisun sijaan pahimmillaan johtaa yhä sairaampaan käytökseen.

Läheisten ja syömishäiriöpotilaiden kanssa työskentelevien on syytä ymmärtää, että positiivista palautetta on annettava sairastavalle varovaisesti, sillä se sotii syömishäiriöistä mieltä vastaan, mikä saattaa aiheuttaa sairastavalle kiukkua ja jopa turvattomuuden tunnetta. Sairauden käsitysten korjaaminen ja sairauden sanelemia negatiivisa mielipiteitä vastaan taistelu vaatii siis sairastavalta kovaa työtä ja on, kuten toipuminen yleensäkin, ankaraa mielensisäistä taistelua. Tästäkin huolimatta on positiivisen palautteen vastaanottamista jokaisen syytä opetella. Syömishäiriöinen voi nimittäin itseltä ja muilta saadun positiivisen palautteen avulla päästä korjaamaan heikkoa itsetuntoaan, minkä näen erittäin keskeisenä asiana syömishäiriöstä toipumisessa. Ja tällöin on mahdollista saavuttaa se  toivottu tulos, jonka positiivinen palaute sai minussa tänään aikaan. Nimittäin varovaisen hymyn kasvoille.

:) <3: Ida

8 kommenttia:

  1. Toivon, että opit ottamaan positiivista palautetta ja kehuja vastaan, vaikka ymmärränkin (tämän tekstin avulla vielä paremmin) ristiriitaisetkin tunteet sairauden yrittäessä uskotella jotain muuta. Loppujen lopuksi ihmiset ovat sinun puolellasi, tahtovat sinulle hyvää ja tarkoittavat mitä sanovat.Anoreksiasta ei totisesti voi sanoa samaa. Toivon, että opit olemaan ylpeä edistymisistäsi ja ajattelemaan itsestäsi positiivisesti.

    Pää pystyyn ja tsemppiä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Fanny-rakas! Positiivisen palautteen vastaanottaminen on haastavaa, mutta olen nähdäkseni edennyt tässäkin suhteessa valtavasti. Ihan salaa mielessäni uskallan jopa olla ylpeä edistymisestäni ;)

      Aurinkoista päivän jatkoa ja muistahan kehua myös itseäsi! :)

      Poista
  2. Osuit taas asian ytimeen. Positiivinen palaute on vain vaikeaa sisäistää ja vieläpä ymmärtää, että se on oikeasti positiivista, eikä piilo-piruilua. Tämän asian työstämisessä olet hyvässä vauhdissa, joten pidä vain tahtia yllä. ;) Voimia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kommentistasi Nell! Olen otettu siitä, miten aktiivisesti jaksat kommentoida tekstejäni. Muistahan sinäkin kehua itseäsi ja olla ylpeä edistymisestäsi, vaikka se meille vaikeaa onkin! <3

      Poista
  3. Hei Ida!
    Niin täysin totta tuo kaikki! Samoin on hyvän kokeminen: kun kokee hyvää, siitä tuleekin huono olo, koska ei ole siihen tottunut. Ainakin minulla on niin. En ole sitä edes tajunnut, ennen kuin hoitava henkilö sen toi esille. Samoin en tiedä miten ottaa vastaan kehuja. Niin kuin nyt kun olen työharjoittelussa, sain erittäin hyvää palautetta siellä, ja menin vain hämilleni. Ja todelakin, jos palaute koskee ulkonäköä, on erittäin vaikea uskoa, että toinen puhuu totta. Sitä uskoo, että toinen vain sanoo sanoakseen. On se niin jännä, että ei voi uskoa että toinen on oikeasti vilpittömästi sitä mieltä mitä sanoo. Meillä sairastuneilla on vielä paljon tekminstä tämän asian kanssa!
    <3 Katarina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Ihanaa, kun jaksat kommentoida niin aktiivisesti tekstejäni ja tsempata minua sen avulla eteenpäin. Jäin miettimään, mitä kerroit nautinnon kokemisesta ja sen vaikeudesta, ja siinä oli paljon tuttua. Voikin olla, että kirjoitan siitä vielä blogissani erikseenkin. :) Itsensä kehumista voisimme ainakin me molemmat harjoitella! :)

      Poista