Itseä tuhoavista terveyttä tukeviin rutiineihin

Tänään tulee tuttuun arkeeni jälleen muutos, kun vanhempani jäävät lomalle. Vaikka on mukava saada seuraa päiviini, aiheuttaa muutos minussa myös jännitystä. Suurin huolenaiheeni tuntuu minulla liittyvän jälleen pelkoon tuttujen arkirutiinieni katkeamisesta. Olen viitannut syömishäiriöiselle tärkeisiin rutiineihin jo useasti aikaisemminkin, mutta nyt ajattelin kirjoittaa niistä vielä kerran.

Miksi rutiinit ovat sitten syömishäiriötä sairastavalle niin tärkeitä? Ensinnäkin rutiineihin liittyy tuttuus. On helpompi noudattaa vanhasta tottumuksesta tuttua kaavaa kuin lähteä tekemään asioita toisin. Jokaisella meistä sisältyy päiviin tiettyjä tuttuja tapoja, joita toteutamme päivästä toiseen. Tällöin ei tarvitse kyseenalaistaa omaa tekemistään liikaa. Syömishäiriöiselle tämä kyseenalaistaminen tarkoittaisi myös sairauden käskyjen kyseenalaistamista, mikä tuntuu pelottavalta. Lisäksi ylipäätään kaikki muutokset ovat sairastavalle vielä tervettä ihmistä vaikeampia, sillä tutut tavat luovat turvallisuuden tunnetta.

Turvallisuuden tunne onkin itseasiassa sairastavalle niin tärkeä, että hän on valmis uhraamaan paljon, kuten esimerkiksi joustavan ja vapaamman elämän, ylläpitääkseen tuttujen rutiinien avulla luotua turvaansa. Turvallisuuden tunteen tärkeyden ymmärtää paremmin, kun ajattelee, miten pelottavaa sairaan henkilön elämä todellisuudessa on. Sairaus syöttää sairastavan mieleen jatkuvasti erilaisia pelkoja. Sairaastavaa pelottaa esimerkiksi painonnousu, omien tunteiden kohtaaminen ja tulevaisuus. Sanotaanhan, että anoreksia on pakoa elämästä. Tällöin se voidaan käsittää myös "elämän pelkona". Toisaalta taas ylipäätään sairastaminen on pelottavaa. Sairautensa alla sairastava pelkää oman terveytensä, pahimmassa tapauksessa jopa henkensä puolesta. Sairauden ollessa voimakkaimmillaan sairas pelkää, miten hänelle käy ja kuinka hän pystyy vastustamaan sairauttaan ja jaksaa taistella sitä vastaan.

Eräs anoreksiaa sairastavan yleinen pelko on pelko kontrollin menettämisestä, mistä olen kirjoittanut jo aikaisemminkin. Sairastavan mielessä vaanii ylleensä sisäinen kaaos, johon sairastava pyrkii luomaan järjestystä ulkoisilla aikataulutuksilla ja tarkoilla rutiineilla. Tämä tuo sairastavalle hallinnan tunteen. Sairaus myös uskottelee sairastavalle, että jos hän luopuisi edes hetkeksi jostakin rutiinistaan ja kontrollistaan, hän menettäisi hallintansa koko elämäänsä lopullisesti ja sisäinen paha olo saisi vallan.

Edellä mainitsemistani syistä rutiineista luopuminen voi tuntua sairastavasta vaikealta, ajoittain jopa ylivoimaiselta, ja se aiheuttaa pelkoa. Joskus rutiineista tulee kuitenkin niin haitallisia, että niiden rikkominen on välttämätöntä. Rutiinien merkitystä on syytä pohtia silloin, kun niistä edes hetkeksi poikkeaminen aiheuttaa kovaaa ahdistusta. Ei ole normaalia, että esimerkiksi lenkin siirtäminen tai väliinjättäminen sateella tuntuu mahdottomalta. Tällöin rutiineista on muodostunut pakkoa, mikä on tyypillistä sairaudelle. Rutiineihin liittyvään pakkoon liittyy myös se, että ne eristävät muista ihmisistä ja erkaannuttavat normaalista elämästä. Tämä tarkoittaa sitä, että sairastavan pitää esimerkiksi polkea tuntikausia kuntopyörää, eikä hän tämän vuoksi voi tavata ystäviään tai hoitaa opiskelujaan.

Huolestuttaviin merkkeihin kuuluu myös se, kun rutiinit saavat henkilön päässä maagisia merkityksiä, esimerkiksi ruokailuajan siirtämiseen liittyy pelko koko elämän hallinnan menettämisestä. Vaarallisia rutiinit ovat viimeistään siinä vaiheissa, kun niillä tekee itselleen pahaa. Tällaiset rutiinit ovat valitettavasti yleisiä syömishäiriöisille. Vaarallisiin rutiineihin kuuluvat itsensä suora ja epäsuora vahingoittaminen, kuten itsensä viiltely tai juokseminen liian alhaisella energiatasolla.

Kun rutiineistaan huomaa tulleen haitallisia, on niitä syytä lähteä rikkomaan, vaikka se vaikealta saattaakin tuntua. On kuitenkin ymmärrettävää, että se tuntuu pelottavalta, eikä tämän vuoksi rutiineja kannatakaan romuttaa kerralla. Kannatan rutiinejen rikkomista pikkuhiljaa, pienin askelin. Kannattaa ottaa esimerkiksi kerrallaan käsittelyyn yksi rutiini, jota lähtee muuttamaan vähitellen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi lenkin lyhentämistä. Rutiinien rikkomisessa onkin syytä muistaa, kuten toipumisessa yleensä, tärkeät välitavoitteet.

Välitavoitteiden onnistumiseksi voi tehdä itsensä kanssa sopimuksia, esimerkiksi tänään käännyn jo edellisestä mutkasta takaisin kotiin tai teen kotitöitä puolituntia vähemmän kuin yleensä. Tehokkaampia sopimuksista tulee, kun niistä kertoo jollekin muulle. Tällöin sopimuksista tulee ikään kuin julkisia,  ja  ne on helpompi pitää, kun pelkää pettävänsä paitsi itsensä myös ne, joille on kertonut tavoitteestaan. Toinen voi antaa ikään kuin luvan tai hyväksynnän rutiinin rikkomiselle eikä niistä ala toteuttamisen hetkellä neuvottelemaan sairauden kanssa yhtä helposti.

Kun rutiinin rikkominen, vaikka pienin askelin, onnistuu, on tärkeää muistaa nauttia onnistumisesta. Tällöin voi synnyttää onnistumisen kehän, jossa onnistuminen johtaa aina seuraavaan onnistumiseen. Itseään voi vaikka kehua ääneen tai sitten voi etukäteen sopia palkinnosta, jonka itselleen suo, kun rutiinin rikkominen onnistuu. Se voi olla esimerkiksi jonkin mukavan asian tekemistä rutiinin sijaan, esimerkiksi elokuvan katselua. Se saattaa aluksi tuntua vaikealta, sillä sairaushan nimenomaan moittii sen sääntöjen vastustamisesta. Vain sairautta vastustamalla voi kuitenkin saavuttaa todellisia onnistumisen kokemuksia, jotka kohottavat itsetuntoa. Rutiinien rikkominen vaatii rohkeutta, mutta kun uskaltaa rikkoa rutiinejaan, huomaa usein, ettei maailma romahdakaan.

Toisaalta syömishäiriölle tyypillisen rutinoitumisen voi kääntää myös omaksi vahvuudeksi taistelussaan sairautta vastaan. Kun rutiinit eivät ole vaarallisia, voi niiden avulla saada ulkoista säännönmukaisuutta ja arjen rytmiä sairaan maailman kaaoksen keskelle, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Rutiineihin liittyvä turvallisuuden tunne on myös sinänsä positiivinen piirre, ja sen turvan voi kääntää vahvuudeksi, jolla jaksaa taistella sairauden "mörköjä" vastaan. Kukaan ei jaksa jatkuvan pelon valossa nähdä edessä häämöttävää valoisampaa tulevaisuutta. Monesta potilaasta usein esimerkiksi osastolle kuuluva säännönmukaisuus ja tutut rutiinit luovat turvaa, kun sairaus herättelee pelkojaan.

Rutinoitumisen avulla on myös mahdollista pitää syömishäiriöoireilu kurissa. Tällöin voi rutiinien avulla saada hallintaan oireilunsa valheellisen sairaan elämän kontrollintunteen sijaan. Kun sopii itsensä kanssa tietyn lenkin ja tietyt ateriakoot, ei tarvitse joka kerta lähteä neuvottelemaan sairauden kanssa, onko tänään liikuttu tarpeeksi tai syöty liikaa. Kun riittävää ateriasuunnitelmaa ja lyhennettyä lenkkiä toistaa tarpeeksi pitkään, siitä muodostuu uusi rutiini, josta muodostuu tapa. Tällöin syöminen ei esimerkiksi tunnukaan enää niin ahdistavalta tai pelottavalta, vaan siitä muodostuu parhaassa tapauksessa turvallista tutun rutiinin suorittamista.

Sairaiden rutiinien tilalle voikin jopa luoda terveyttä tukevia rutiineja. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi päivittäisiä rentoutumisharjoituksia, päiväunia tai säännöllisiä ruoka-aikoja. Terveyttä tukevia rutiineja ovat myös sosiaalistavat rutiinit, kuten kaupungilla käyminen, rauhalliset kävelylenkit kaverin kanssa tai vanhempien kanssa puhelimessa puhuminen. Nämä ovat erityisen tärkeitä silloin, kun sairauteen liittyy eristäytymistä ja salailua. On myös tärkeää luoda itselleen sellaisia rutiineja, joista itse nauttii. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi uuden harrastuksen kokeilemista. On kuitenkin tärkeää muistaa, että myös esimerkiksi mielihyvää tuottaviin rutiineihin (paitsi säännölliseen syömiseen) on syytä suhtautua tietyllä joustavuudella, jotta niiden nautinnollisuus säilyy.

Miten on sitten oma tilanteeni rutiinien suhteen? Arkeni sujuvat melko rutiininomaisesti edelleen tietyn kaavan mukaan, ja päivien ennustettavuus luo minulle turvaa. Pyrin kuitenkin muuttamaan rutiinejani yhä terveempään suuntaan, vaikka tietty joustamattomuus vielä paistaakin päivieni lävitse. Olen kuitenkin onnistunut luomaan myös terveyttä tukevia rutiineja, esimerkiksi noudattamalla ravitsemusterapeutin minulle luomaa ravitsemussuunnitelmaa, lepäilemällä suuren osan päivää ja löytämällä mieluisan harrastuksen, joka ei liity mitenkään liikkumiseen, eli tämän blogin kirjoittamisen. Silloin tällöin huomaan myös pystyväni rikkomaan tuttuja rutiinejani ja tapojani, ja pikkuhiljaa uskallan jopa nauttia siitä.

<3: Ida